Matalalentoa

15.9.2011 Primus Talli
Johanna - r. Veli

En minä Foxyn ja Allin jälkeen nyt ihan maahan asti pudonnut, mutta huomattavasti matalemmalle, sekä kirjaimellisesti että kuivainnollisesti. Tunti pikkuisella Veli-arabilla Johannan ohjauksessa oli ihan ok, mutta vähän sellainen tyhjä fiilis siitä lopulta jäi.

Olin tietenkin toiveikkaasti odottanut Allia, koska vaihtokaupan toinen osapuoli oli ratsastanut sillä kaikki syyskauden tuntinsa. Veli oli siis jonkinlainen pettymys. Olen mennyt sillä aika paljon, vaikka en mielestäni mene sillä erityisen hyvin enkä edes pidä siitä mitenkään erityisesti. Foxyä kävin tunnin jälkeen rapsuttelemassa, mutta Allia en äkkiseltään löytänyt koko tallista. Toivottavasti se ei ole muuttanut.

Ulkona oli edellisinä päivinä riehuneen syysmyrskyn jäljiltä vielä aika tuulista ja vähän ripottelikin, joten molemmat kuuden henkilön tunnit ahtautuivat maneesiin. Tunnin teemana olivat suorat linjat, lähinnä lävistäjät ja laukassa myös keskihalkaisija. Aloitimme tekemällä käynnissä pitkän sivun loppuun pysähdykset niin, että hevonen ei saanut yhtään ennakoida edessä olevaa kulmaa. Sitten käännettiin lävistäjille, jolloin ikään kuin uraksi muodostui kahdeksikko. Lävistäjien piti olla viivasuoria kirjaimesta kirjaimeen.

Sitten sama ravissa. Johanna käski kuvittelemaan kirjaimeen kameran, jota kohti hevosen otsan olisi osoitettava koko ajan. Uralle tultaessa ravin tahdin piti säilyä muuttumattomana, samoin voltilla, joka tehtiin lyhyen sivun keskipisteestä. Jos eteenpäinpyrkimyksen kanssa oli vaikeuksia, sai lävistäjällä vähän lisätä. Lävistäjien jälkeen jäimme kahdelle pääty-ympyrälle oikeassa kierroksessa, jossa saatiin koota ravia hieman enemmän.

Velin kanssa otin tavoitteeksi säilyttää irtonaisen oikean ohjan tunnin läpi. Käynnissä ei ollut ongelmia. Ravikin meni mielestäni hyvin. Jatkuvat suunnanmuutokset taisivat sopia ruunalle, ja kun piti käännellä tasaisesti sekä oikealle että vasemmalle, en ehtinyt jäädä kiinni kummaltakaan puolelta. Veli kulki hyvin suorana, ja etenkin pääty-ympyrällä pitkällä askeleella. Siinä sain Johannalta ohjeen lyhentää hieman ohjaa, jotta muoto nousisi. Tämä näyttääkin nyt olevan enemmän sääntö kuin poikkeus, että ratsastan jossain vaiheessa tuntia hevosta liian rennossa muodossa, enkä malta alkaa koota ja vaatia enemmän.

Käyntipätkän jälkeen alettiin tehdä lävistäjiä ja keskihalkaisijaa laukassa. Ensin nostettiin vaan laukka pitkän sivun keskeltä, jatkettiin puoli kierrosta laukkaa ja puoli kierrosta ravia. Sitten joka toinen kierros käännettiin keskihalkaisijalle, jolla siirryttiin raviin vasta juuri ennen lyhyttä sivua. Aivan lopuksi tultiin vielä vuoron perään lävistäjä laukassa niin, että laukattiin pääty ja lävistäjä ja ravattiin toinen pääty.

Velillä alkoi tietenkin keittää, kun piti välillä laukata ja välillä ravata. Muoto ja rento ravi hävisi ja liike suuntautui enemmän ylös kuin eteen. Johannalle ruuna oli selvästi vähän vieras, koska en saanut koko laukkatyön aikana oikeastaan mitään kommenttia. Ainoastaan silloin, kun raviin siirtymisissä suosiolla kevensin edes jonkinlaisen kontrollin säilyttämiseksi, Johanna totesi, että sillä onko sillä Velillä paha ravi.

Loppuravi oli taas hieman parempi, ja plussana pitää varmaankin mainita, että Veli ei jäänyt kiinni sinne oikeaan. Jotain hyvääkin siis!

Olin nyt ensimmäistä kertaa Johannan tunnilla. Olisin ehkä kaivannut vähän enemmän neuvoja nimenomaan ratsastukseeni, sillä nyt opastus jäi - toki varmasti ainakin osittain tehtävästä johtuen - enemmän sellaiseksi liikenteenohjaukseksi. Joka tapaukessa on välillä kyllä ihan hyödyllistä mennä paitsi eri hevosilla niin myös eri opettajien tunneilla. Eipähän pääse liikaa nousemaan jalat maasta...