Pirita - r. Foxy
Syysmyrskyisenä perjantaina sain jatkaa Foxylla. Ulkona tuuli niin, että maneesissakin kuuli kohinan, ja tunnin aikana ryöpsähti katolle vielä oikea kunnon rankkasade. Hevoset eivät olleet moisesta menosta moksiskaan, joten sisällä saimme aikaiseksi täysipainoisen tunnin.
Aloitimme veryttelyn käynnissä vapaasti. Minä tein Foxyn kanssa paljon voltteja ja ympyröitä, ja koitin saada sitä paremmin eteen kuin viimeksi. Yritin myös muistaa pitää kädet oikeassa kohdassa ja ohjan oikean mittaisena. Käyntityöskentelyn ajan se vielä onnistuikin. Kevyessa ravissa saan Foxyn yleensä vasta oikein kunnolla hyvin avuille, niin nytkin. Mutta kun siirryimme laukkaamaan ympyröille, alkoivat taas vaikeudet. Etenkin vasempaan kierrokseen oma koortinaationi on niin heikkoa, että sain taas käskyn lyhentää ohjaa ruunan venyessä ja vanuessa. Seurauksena on hidas laukka, joka ei meinaa pysyä yllä. Vasta kun sain taas kädet kohdalleen ja itseni istumaan syvälle satulaan vatsalihakset tiukkoina, alkoi laukkakin rullata.
Varsinaisen työskentelyn aloitimme käynnissä oikeaan kierrokseen, jossa tulimme pitkällä sivulla avotaivutusta. Hevonen piti saada ohjan ja pohjeen väliin, kävelemään taivutuksesta huolimatta reippaasti ja lopulta suoristumaan ennen kulmaa. Foxy teki tämän aika helposti, vaikka minulle avotaivutus onkin yksi hankalimmista liikkeistä. Pienessä ravipätkässä taivutusten jälkeen saimme valita kevennämmekö vai istummeko alas, ja minä istuin rohkeasti heti alas. Piritan mukaan Foxy kantoi nyt paremmin itsensä, ja se tuntuikin käteen kevyemmältä.
Oikeaan kierrokseen tulimme pitkälle sivulle selvästi uran sisäpuolelle. Teimme jonkin matkaa avotaivutusta, minkä jälkeen piti suoristaa, sitten asettaa ja nostaa tötsien välistä vasen laukka. Kun seinän tuki hävisi, Foxy poikitti ensimmäisellä kerralla aivan liikaa. Sitten aloin löytää sopivat avut ja taivutus onnistui kohtuullisesti. Suoristaminenkin oli yllättävän hankalaa, ja pari kertaa peilistä näkyi aikalailla kiemurteleva ratsukko. Sen seurauksena nousi muutamalla kerralla väärä laukka, minkä vuoksi ruuna painoi kohti uraa. Onnistuimme kuitenkin lopulta joitain kertoja, kun en ahnehtinut liikaa taivutusta vaan maltoi valmistella tehtävän ajoissa. Hankalaksi homman teki se, että liian pitkäänkään ei voinut odottaa, koska sitten avotaivutuksen tuoma apu nostoa ajatellen oli jo menetetty.
Toiseen suuntaan jätimme avotaivutuksen pois, ja ratsastimmekin nyt vain suoraan selvästi pitkän sivun uran sisäpuolella. Piritan kohdalla nostimme sitten asetetulla hevosella oikean laukan. Ensimmäisellä kerralla Foxy kyllä nosti, mutta tuntui tulevan kovin viiveellä. Pirita sitten neuvoi, että voimme halutessamme tarkkailla peilistä ulkotakajalkaa, ja antaa avut silloin, kun se on ilmassa. Tämä toimi Foxylla loistavasti, ja saimme aikaiseksi monta hyvää nostoa. Laukkakin pyöri nyt jo paljon paremmin kuin alkutunnista.
Kun kaikki olivat suoriutuneet tehtävästä kunnialla, Pirita kyseli kumpi tapa oli ollut helpompi: oliko avotaivutuksesta hyötyä vai oliko helpompi nostaa pelkän suoraan ratsastuksen jälkeen. Meille Foxyn kanssa jälkimmäinen tapa oli helpompi, mutta uskoisin että vasempaankin nostot olisivat olleet parempia, mikäli olisi osannut tarkkailla sitä ulkotakajalkaa jo silloin.
Lopuksi tulimme vielä laukkaamaan ja sitten ravaamaan pääty-ympyröille ensin harjoitusravissa ja lopulta kevyessä ravissa. Foxy oli tässä vaiheessa tosi mainio, liikkui hyvin ja pysyi kevyenä. Pirita tuntui tyytyväiseltä ja sanoi, että Foxy oli ollut kuuliainen tänään.
Aika pian saimme luvan päästää hevosia pidemmälle ohjalle ja hidastamaan ravia. Olin jo ehtinyt ratsastaa Foxyn pitkälle kaulalle, kun Pirita pyysikin minua vielä istumaan alas ja kokoamaan hevosta uudelleen. Naapuriuralta Pirita huhuili Anne-opettajan katsomaan Foxya, kun muut jo saivat jatkaa koko uralla. Foxy jaksoi vielä hyvin tehdä töitä, ja Pirita sanoikin ylimääräisten ympyröiden olleen pelkästään positiivista.
Jälkeenpäin pari tuntilaistakin tulivat sanomaan, että Foxy oli näyttänyt hyvältä. Se oli ajoittain tuntunutkin superkivalta, mutta toisaalta töitä sai tehdä enemmän kuin jokunen tunti aiemmin. Nostoissa muotokin häviää, kun alan varmaan itse jännittämään niin. Opimme kuitenkin koko ajan lisää, ja seuraavaksi olisikin kiva päästä kokeilmaan vaikkapa noita laukannostoja uudestaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti