Ryhdikkäästi, mars!

21.10.2011 Primus Talli
Pirita - r. Foxy

Omalla perjantaitunnilla sain jatkaa Foxy-symppiksellä. Myös meidän ryhmämme oli edellisellä viikolla tehnyt sulkutaivutuksia, joten tunnin teema jatkoi siitä.

Jo edeltävällä tunnilla Pirita oli vaatinut ihan tosissaan ratsastajia uskaltamaan ratsastaa hevoset reippaiksi niin, että ne liikkuvat itsestään omalla moottorilla. Päätin sitten, että tänään Foxy ainakin liikkuisi! Aloitin päämäärään pyrkimisen jo alun vapaassa käynnissä, missä en antanut ruunan yhtään laiskotella. Se kantoi raviin asti, missä Pirita kehoitti aika pian ympyröille siirryttyämme minua tekemään puolipidätteitä ja saman tien hieman muistuttamaan jaloilla - siis tasapainottamaan nuorta hevosta. Näiden pienten apujen vaikutus oli ilmeinen, sillä Foxyn menosta toden totta tuli tasaisempaa ja hieman ryhdikkäämpää. Ja koska se oli alkutunnin liikkunut reippaasti, onnistui oikean laukan nostokin käynnistä sen kuuluistan ulkotakajalan liike huomioiden varsin helposti.

Sitten aloitimme sulkutaivutukset, ensin oikeaan. Luulin, että Foxylle liike olisi vielä vaikea, mutta se suoriutuikin taivutuksista helposti. Käyntikin pysyi yllä suuremmitta vaikeuksitta, kun sain sen pitkän sivun alkuun tehdyllä voltilla ensin vetreäksi. Omalla painoavulla oli suuri merkitys, sillä jo pelkkä taivutuksen puolella istuminen tuntui vievän ruunaa oikeaan suuntaan.

Taivutusten jälkeen siirryimme raviin ja vaihdoimme suuntaa koko rata leikkaa -tiellä lisäten. Foxy rikkoi alkutunnin tapaan laukalle, koska annoin sen taas mennä liian pitkänä ja liian heikolla ohjastuntumalla. Pirita sitten ottikin meidät erityistarkkailuun ja vaati, ettei ruuna saa röhnöttää edessä alhaalla käsiäni vasten. Vasta Piritan pienen äänenkorotuksen jälkeen ymmärsin, miten sen oikein pitäisi kulkea, sillä Foxy ei varsinaisesti ole tuntunut nojaavan ohjiin. Syynä tähän on ollut se, että olen antanut ohjien valua liian pitkäksi, jolloin hevonenkin on valunut pitkäksi. Kun siitä muodosta koittaa lyhentää ohjaa, alkaa ratsu väistämättä roikkua vastaan.

Parin kierroksen ajan sain aina välillä radikaalisti lyhentää Foxyn ravia miniaskeleiksi, huomautella pohkeilla ja raipalla ja puolipidätteillä. Sitten kun ruuna ryhdistäytyi, piti hellätä käsillä ja jättää tuntuma kevyeksi ja antaa enemmän tilaa eteenpäin liikkumiselle. Muutos oli merkittävä, ja vasta silloin oikeastaan tajusin, miten Foxyn pitäisi liikkua. Olen tosiaankin antanut sen olla aivan liian pitkä työskentelyvaiheessa, eikä silloin pelkkä ohjien kerääminen enää auta.

Ravipätkän jälkeen teimme sulut vasempaan kierrokseen, ja aina kun piti tasata etäisyyksiä, otin itsekseni pieniä ravipätkiä kootakseni Foxya. Suluissa ei ollut vasempaankaan vaikeuksia, itse asiassa Foxylla kierrosten välinen ero oli todella pieni. Piritan mukaan kokonaisuutena onnistuimme paremmin vasemmalle.

Lopuksi ravasimme hetken pääty-ympyrällä vasempaan, ja Pirita sanoi Foxyn näyttävän heti paremmalta. Laukkakin sujui ihan ok, vaikka etenkin vasempaan kierrokseen pitää oman istunnan kanssa olla todella tarkka. Kun uskaltaa mennä isoon laukkaan mukaan, ruuna renoutuu ja laukkaa hidatelematta. Jos taas itse alkaa jännittää, niin se saattaa jopa rikkoa raville.

Tunnin päätteeksi saimme hidastaa ja taas päästää hevoset eteen alas pyöreälle kaulalle ja pitkälle ohjalle, ja se me nyt ainakin Foxyn kanssa jo osataan...