30.9.2011 Primus Talli
Pirita - r. Foxy
Silloin joskus ratsastusharrastuksen alkuaikoina oli tärkeää, että sai ratsastaa haluamallaan hevosella. Ennen tuntia tungeksittiin toimistoon ja kilvan esitettiin opettajalle toiveita päivän ratsuksi. Sittemmin olen kaikkein mieluiten ratsastanut sillä hevosella, jonka opettaja on minulle antanut. Uskon, että nykyään varsin pätevät ammattilaiset jakavat hevoset niin, että tunnin työskentelystä juuri sen tietyn hevosen kanssa on hyötyä minulle ratsastajana.
Primuksella on tapana aina kauden alussa monistaa Tirli-kahvilaan kaavakkeita, joilla voi esittää toiveita paitsi tuntien sisällöstä myös toivoa tiettyjä ratsuja. Tänä syksynä en enää voinut vastustaa kiusausta, vaan ilmoitin, että Mirjan ja nyt myös Allin lähdettyä yksi ainoa suosikkini on Foxy. Tiedä sitten oliko palautteesta hyötyä, mutta sain jatkaa tuolla persoonallisella ruunalla.
Ulkona oli aivan uskomattoman upea ilma siihen nähden, että elettiin syyskuun viimeistä päivää: lämpötila oli kahdenkymmenen asteen parammala puolella ja aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta. Menimme kuitenkin kovan tuulen vuoksi maneesiin, joka oli kokonaan käytössämme.
Veryttely aloitettiin tällä kerralla käynnissä tehden voltteja. Teema oli jatkoa edellisen viikon tunnille, jolloin ryhmämme väänsi 12 metrin laukkavoltteja. Hevonen piti valmistella voltille huolellisesti asettamalla, ja voltille piti ajatella ikään kuin neljä tolppaa neljäsosavoltin välein, jolloin hevosta piti uudelleen kääntää. Sisäpohje toimi tolppana, ulkoavuilla käännettiin ja huolehdittiin tiestä sekä siitä, että käynti ei missään vaiheessa hidastunut.
Foxy teki käynnissä voltit ihan hyvin. Sain mielestäni sitä paremmin tuntumalle, eikä pää heilunut enää niin paljon ylös ja alas. Pirita käski vielä huolehtimaan, että turpa säilyy sivusuunnassa suorassa eikä ruuna käännä päätä vinoon.
Ravissa jakaannuimme kolmelle isolle ympyrälle. Pirita käski meitä uskaltamaan ratsastaa hevosia reippaasti eteen niin, että ne liikkuisivat itsekseen ja ilman joka askeleella tarvittavia eteenpäinajavia apuja. Foxy ravasi etenkin oikeaan kierrokseen oikein hyvin, ja sain Piritalta jo luvan vaihdella vähän askelpituutta sekä lyhyempään että pidempään.
Vasemmassa tuli sitten vaikeuksia. Foxy ei meinannut kääntyä, jolloin ajauduin vaistomaisesti johtamaan sisäohjalla hyvin voimakkaasti. Tämä ei ruunalla voimi, vaan pitää ottaa ulkoavut käyttöön. Laukassa oli vielä vaikeampaa, mutta kun muistin ne kirotut vatsalihakset, ulkopohkeen ja rennon ohjastuntuman, saimme lopulta kehuja hyvästä laukasta.
Lyhyen käyntipätkän jälkeen jatkoimme voltteja koko maneesissa ravissa alkaen vasemmasta kierroksesta. Sorruin uuteen perisyntiini: liian pitkällä hevosella ratsastamiseen. Ratsastan alkuveryttelyn yleensä rennolla pyöreällä kaulalla, mutta opettaja joutuu nykyään lähes poikkeuksetta kehottamaan minua varsinaisen työskentelyn alettua lyhentämään ohjaa sekä kokoamaan ja aktivoimaan hevosta. Raami on siis liian pitkä, ja sitä Pirita käski minun tälläkin tunnilla aina välillä katsoa peilistä. Ei saa päästää hevosta valahtamaan, kun on työskentely kesken!
Voltit vasemalle ravissa olivat vaikeita. Käytin edelleen liikaa ohjaa sisältä, ja Foxy liikkui tahmeasti. Koitin koota ja aktivoida, mutta tyydyin liian helposti kannattelemaan kohonnutta niskaa. Käsien paikkakin tuotti tuskaa, kun liian pitkien ohjien vuoksi nyrkit ajautuivat liian lähelle vatsaa. Kyn lyhensin ohjaa, jäin herkästi vetämään vastaan ja kyynerpäät irtosivat kyljistä. Jouduin lopulta tekemään tehtävää kevyessä ravissa, että sain ensin itseni ja sitten hevosen oikeaan asentoon.
Suunnanmuutoksen jälkeen aloin taas päästä hommasta jyvälle. Patistin Foxyn heti kunnolla eteen, ja muutaman onnistuneen voltin jälkeen istuin takaisin harjoitusraviin. Oma koordinaationi toimii selvästi paremmin oikeaan kierrokseen, jolloin sain ulkoavut kuulolle, kädet oikeaan paikkaan ja hevosen edestä kevyeksi. Isoliikkeinen ruuna taipui volteille tämän jälkeen oikein hyvin.
Laukat teimme taas ympyröillä. Foxy nosti laukan käynnistä todella hyvin ja sain sen pidettyä pienellä aktivoinnilla edelleen koossa ja silti reippaassa laukassa.
Loppuravissa piti selvästi pudottaa vaatimustasoa, laskea hevoset pidempään raamiin ja hidastaa ravin tempoa. Foxylla tämäkin onnistui helposti. Se on kyllä niin mainio: tekee rehellisesti heti, kun vaan osaan pyytää oikeita asioita. Siitä, että Pirita on itse ratsastaa ja kilpailee Foxylla, on iso apu. Hän osaa antaa hyvinkin tarkkoja neuvoja, jos ajaudun ongelmiin. Kun korjaan ohjeiden mukaan, Foxy reagoi välittömästi oikein.
Kun siirryimme käyntiin, Pirita käski meidän kävellä rauhallisesti kierroksen verran ja miettiä tunnilta yhden parantamista vaativan seikan ja kaksi onnistunutta asiaa. Hänen mukaansa me suomalaiset olemme hieman turhan pessimistisiä. Aina ei tunnin päätteeksi tarvitsekaan olla sellainen olo, että nyt kaikki meni aivan putkeen. Huonot hetket ja epäonnistumiset pitää vain pystyä käsittelemään ja unohtamaan sitten. Ja jokaisesti tunnista löytyy varmaan aina myös jotain positiivista.
Minun korjattava asiani oli ehdottomasti käsien paikka. Onnistumiseksi luokittelin käsien paikan korjaamisen oikeaan kierrokseen, sitä myöten onnistuneet voltit sekä lopun hyvän laukkatyöskentelyn. Toivottavasti tunnin jälkimmäisen puolikkaan tsemppaamiseni jätti tunnista sellaisen kuvan Piritan silmiin, että pääsen jatkamaan Foxylla edelleen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti