Heinäsirkka

20.5.2011 Primus Talli
Maiju - r. Concord

Pitkästä aikaa omalla perjantaitunnilla! Kauniin aurinkoisena iltapäivänä olin tallilla hyvissä ajoin. Odottelin löytäväni listasta joko tutun Mirjan tai viimeksi Piritan tunnilla minulla olleen Primulan. Meillä kaikilla oli kuitenkin aivan oudot hevoset, koska samaan aikaan oli joku estekurssi. Minulle oli merkitty Concord, muistaakseni kahdeksanvuotias ruuna, jonka Ella sai vasta muutama viikko sitten. Ellahan on siis normaalisti samalla tunnilla, mutta oli nyt poissa - ilmeisesti Concord tekee myös jonkin verran tuntitöitä. Letulla oli vielä tuoreempi tulokas, 12-vuotias ruuna Holle, joka oli tallilla vasta toista päivää.

Concord käyttäytyi karsinassa kiltisti. Ruuna ei ollutkaan niin pieni, kuin mitä ensivaikutelman perusteella muistin. Kovin sippoinen se kyllä oli, kapea kuin silakka ja valtavan pitkäkoipinen. Laukkaratsuvaikutelmaa korosti pieni estesatula. Koska kukaan meistä ei tiennyt onko Concordilla jo joku lempinimi, aloin kutsua sitä Sirkaksi - mielestäni se vaan muistuttaa niin kovasti heinäsirkkaa, vaikka ruuna onkin!

Pirita pitikin yllättäen estekurssin, joten maneesin meidän kanssamme ilmestyi Maiju. Tunnin teemana oli siirtymiset, ja niitä lähdettiin tekemän heti ohjien ottamisen jälkeen käynnissä. Tarkoituksena oli tehdä omassa tahdissa pysähdyksiä ja saada sitä kautta hevosia kuulolle. Ratsujen piti seistä rauhassa ja toisaalta lähteä samantien pyynnöstä liikkeelle, herkistelyä siis.

Seuraavaksi jatkettiin siirtymisillä kevyestä ravista käyntiin, useita pitkän sivun aikana ja päätyyn ympyrät. Siirtymisen käyntiin piti olla pehmeä eikä töksähtävä ja äkkinäinen. Jos hevoset sipsuttivat ja oliva lähdössä heti takaisin raviin, sai käyntipätkä olla pitkäkin.

Muistin Ellan kertoneen, että Concord ei oikein osaa kulkea muodossa, kun sillä on vaan  hypätty. Minun kanssani se ei ainkaaan kulkenut muodossa, päin vastoin. Ruuna koitti kovin helposti karata ohjastuntumaa nostamalla pään ylös. Maiju neuvoi seuraamaan käsillä: kun hevosen pää nousee, nousevat ratsastajan kädetkin. Näin suusta säilyy koko ajan suora linja kyynärpäihin, eikä tuntuma katoa missään vaiheessa. Tämän käsien noston kanssa oli etenkin alkuun suuria vaikeuksia, kun minä enemminkin tuppaan painaa käsiä alas. Hyvin vaistomaisesti sitä koitti kompensoida hevosen pään nostamista pitämällä kädet liioitellun alhaalla. Kun kädet pysyivät juonessa mukana, teki Concord varsinaiset siirtymiset sekä käynnissä että ravissa ihan hyvin ja pehmeästi.

Alkulaukka tehtiin suurella keskiympyrällä. Concordille laukka oli selvästi luontaisin askellaji. Laukka nousi vauhdilla, mutta jäi helposti hieman nelitahtiseksi. Piti koko ajan pitää pohkeet lähellä, että laukka rullasi.

Vapaan käyntipätkän jälkeen jatkettiin käynnissä siten, että tultiin aina pitkältä sivulta radan poikki keskihalkaisijalla olevien tötsien väliin, jossa tehtiin pysähdys. Maiju vaati, että hevoset kääntyvät suoraan ja kävelevät koko matkan suoraan ja vielä pysähtyvätkin suorana. Suunnan sai valita pysähdyksen jälkeen itse, eli oli mahdollista työstää käyntiä omalle hevoselle sopivimmalla tavalla.

Concord tuli heti ensimmäisen pysähdyksen vasemmasta kierroksesta niin hyvin, että saimme luvan siirtyä samantien raviin. En kuvitellutkaan istuvani alas, vaan kevensin koko tunnin. Ravissa jatkoimme samalla tiellä, mutta nyt teimme siirtymisen vain käyntiin. Ensin käännös uralta meni meillä pitkäksi, mutta kun ymmärsin ottaa ulkopohkeen käyttöön, tuli kulmista oikein hyviä. Itse siirtyminen oli monta kertaa lähes pysähdykseen, niin nopeasti Concord pidättäviin apuihin reagoi: itse olin vielä pidättämässä hevosta kohti käyntiä kun se jo seisoikin, ja minun olisi pitänyt päin vastoin antaa eteenpäin ajavia apuja käynnin säilyttämiseksi. Jonkinlainen tasapaino tässäkin saavutettiin, ja suorat linjat onnistuivat hyvin.

Lopuksi teimme päätyyn ravivoltin ja jatkoimme hyvin avuilla olevalla hevosella edelleen tötsien väliin, jossa tehtiin oikean laukan nosto. Tässäkään emme ensimmäisellä kerralla onnistuneet, mutta kun harjoittelin uralla kerran, toinen oli jo sujuvampi. Concord reagoi nostoapuihinkin nanosekunnissa ja oli jo lähestulkoon uralla ensimmäisellä laukka-askeleella. Liike oli meille selvästi vaikea, joten Maiju helpotti sitä hieman. Ravasimme vain ympyrää ja laukannosto tehtiin tötsien välissä niin, että istuin alas vasta juuri ennen nostoa. Välillä vaan ravasimme tötsien läpi ilman nostoa, sillä ruuna alkoi helposti ennakoida. Ympyrällä ulkoavut olivat korvaamattoman tärkeät tehtävän onnistumiseksi.

Concord oli lopulta aika hankala yhdistelmä herkkyyttä, suurta reaktionopeutta ja hitautta. Se jäi helposti vähän niin kuin paikalleen, eikä askel venynyt tai rullannut riittävästi. Selässä piti olla koko ajan hereillä ja kuulostella, mitä hevonen oikein aikoo: tarvitaanko pidätteitä vai eteenajoa, pitääkö nostaa vai laskea käsiä... Ruuna vaikutti rehelliseltä ja sitä sai kyllä ihan ratsastaa - ainakin loppuraviin asti, jolloin Maiju vaan totesi, että sitä on tässä vaiheessa tuntia enää aika mahdotonta saada hitaaksi. Mistään peräänannosta ei kyllä voida puhua, mutta alkuveryttelyn jälkeen ravipätkillä sain jo kaulaa hieman pyöreämmäksi ja tuntumaa vahvemmaksi. Uskon, että sirkeä Concord on mainio pakkaus ja kisatykki Ellalle, mutta aivan minun tyyppinen hevonen se ei kyllä ole.

Mirja sen sijaan on. Kuulin edellisellä viikolla Outilta huhun, että tamma olisi lähdössä varsalomalle. Mirja on syntynyt 1997, joten alkaa olla korkea aika, jos siitä meinaa siitostammaa. Piritahan silloin jo joskus syksyllä puhui, että jos hänellä olisi paljon rahaa ja oma talli, ostaisi hän Mirjan ja teettäisi sillä varsan, niin hieno tamma on. Siihen on helppo yhtyä, enkä ihmettele lainkaan, että nyt se on kuin onkin lähdössä varsalomalle.

Kysyin asiasta Piritalta, joka vahvisti, että Mirja muuttaa kesäkuun alussa jonnekin toiselle tallille (paikan nimen jo harmistuksissani unohdin) kokeilemaan, josko tärppäisi. Orisuunnitelmakin oli jo, mutta Pirita ei tiennyt siitä sen tarkemmin. En vielä tiedä tuleeko Mirja takaisin jos ei tärppää, tai tuleeko sittenkään, kun varsa on vieroitettu. Pirita sanoi myös heti, että "sun täytyy saada vielä ridaa sillä" ennen kuin se lähtee. Kurjaa menettää lempiratsu nyt, kun sellainen on taas pitkästä aikaa löytynyt. Toivon kuitenkin, että loma tekee Mirjalle hyvää ja tuloksena on yhtä hieno varsa kuin mitä emänsä on!