perjantai 20. helmikuuta 2015

Taisi molempia vähän jännittää...

2.2.2015 Primus Talli
Maiju - t. Lady

Vasta edellisellä tunnilla kyselin Maijulta, että mitä Ladylle kuuluu, kun sitä ei ole näkynyt töissä pitkään aikaan. Tamma oli vähän ontunut ja jäänyt samantien hyvin ansaitulle lomalle, eikä sitä silloin oltu vielä edes kokeiltu tunneilla. Mutta heti seuraavana tiistaina Lady oli kuulemma palannut töihin.

Olin taas itse vähän epävarma Ladyn käytöksestä, joten laitoin turvaliivin päälle. Se ei ehkä ollut taas ihan paras ratkaisu tunnilla tehtyjen istuntaharjoitusten kannalta. Maiju nimittäin tyrkkäsi kaikille käteen ylimääräiset raipat, jotka laitoimme peukaloiden alle. Raippa piti kädet paikoillaan tehokkaasti joka suunnassa, ja raipan asento paljasti heti jos nyrkit olivat eri korkeuksilla. Hieman oli haasteita pitää kahta raippaa toisessa kädessä, mutta katsoin sen oikeankin raipan olevan Ladylla tarpeen.

Tarkkailimme siis läpi tunnin omaa asentoa ja erityisesti niiden käsien paikkaa. Hevoset saattavat ensin hieman ihmetellä tasaista tuntumaa, mutta huomaavat sen pian olevan varsin mukava ja rentoutuvat. Jos käsi on koko ajan liikkeessä, hevosten on usein vaikeampi tasaantua ja ns. tulla molemmille ohjille.

Ladyn kanssa sekä käynnissä että ravissa selvisin kutakuinkin kunnialla, mutta laukka oli aikamoista räpeltämistä. Olin itse hieman jännittynyt, sillä Lady koitti säännöllisen epäsäännöllisesti väistää toisen uran hevosia ja jarrutteli milloin mistäkin kolahduksesta. Laukassa siis huijasin sen verran, että tiputin käsiä paikoillaan pitelevän raipan normiasentoon.

Pohkeenväistöt uralta kohti keskihalkaisijaa sen sijaan sujuivat hyvin. Lady väistää aika helposti, ja sain pian vaatia jyrkempia askeleita. Käynnissä se ei juurikaan välittänyt muusta maneesin liikenteestä, joten pystyin paremmin keskittymään itse tehtävään. Ihan lopuksi piti vielä tehdä kymmenen metrin voltti pitkän sivun keskelle ravissa, ja se vaatikin sitten jo vähän taistelua. Lady koitti rajusti oikaista viimeisen neljänneksen, koska uralla käveli jo hevosia. Menikin vähän pyörimiseksi, ennen kuin saatiin onnistunut voltti.

Olisin saanut olla paljon jämerämpi kautta tunnin ja yksinkertaisesti vain kertoa Ladylle, että minä olen se joka määrää mitä tehdään ja mihin mennään, eikä muita tarvitse pelätä tai välittää niistä lainkaan. Maijukin sanoi, että mitä useamin saadaan vietyä hevoset läpi epämielyttävistä tilanteista olemalla itse vakaa, sitä vähemmän ne jatkossa edes kokevat asioita epämiellyttäviksi. Oma ratsastukseni ei valitettavasti tällä tunnilla ollut ihan niin päämäärätietoista kuin olisi tarvinnut. Lähden liian helposti mukaan hevosen kotkotuksiin ja alan itsekin hötkyillä ihan turhista. Istuntaa kuitenkin ehdin hieman miettiä käynnissä ja ravissa. Miinusta tulee käsien paikasta, jotka eivät vaan pysy alhaalla Ladyn pomppiessa. Plussaa saan hyvästä asennosta harjoitusravista.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti