Hyvin ratsastettu!

31.8.2013 Primus Tallia
Pirita - r. Boras

Kummallisia nämä etiäiset, mutta vaikka olinkin varautunut Tinoon, niin minulla oli ihan sellainen tunne, että josko sittenkin menisin jommalla kummalla niistä uusista hevosista. Olin kuullut, että keskiviikkona tallille oli saapunut kaksi uutta ratsua, 12-vuotias ja 5-vuotias. Edellisen illan syyskauden avajaisissa Kikka oli kertonut niiden olevan kokeiltavana ja ajan näyttävän, että jäävätkö.

Minun ratsuni Boras oli se kokeneempi ja hyppäsi jo taitavan ratsastajan kanssa edellisellä tunnilla. Katselin menoa hetken aikaa, ja hain sitten turvaliivin autosta... Boras oli sporttisen näköinen rautias ruuna, jolla vauhtia riitti. Se ei varsinaisesti sinkoillut mihinkään, mutta meni l-u-j-a-a. Ratsastajalla oli vaikeuksia saada sitä siirtymään laukasta raviin, ja siinä vaiheessa kun otettiin kunnon jarrut käyttöön, totesin, että on ehkä parempi olla muodostamatta enää enempää mielikuvia ennen omaa tuntia.

Pirita auttoi minut selkään, kun ruuna ei meinannut malttaa millään seistä paikoillaan. Pirita kertoi sen antavan nyt itsestään vähän väärän kuvan, sillä Boras on oikeasti ihan kunnolla koulutettu ja osaava ruuna. Minulta hän kysyi, että olenko mennyt Hassella, joten ilmeisesti näissä kahdessa on jotain samaa.

Toden totta, kun otin ohjat käteen, sai reitin määritellä askeleen tarkkuudella, aivan kuten Hassellakin. Muutoin Boras vaan mutkitteli. Sain ohjeeksi pitää alapohkeen koko ajan lähellä ja myös käyttää sitä pohjetta rohkeasti tarvittaessa. Ruunalla oli pieni taipumus keriä itseään hieman liian lyhyeksi edestä, joten nyt tuli harjoiteltua käden pitämistä etukaaren edessä ja aavistuksenomaista myötäämistä. Itse tsemppasin itseäni koko ajan istumaan syvällä satulassa, jotta en missään vaiheessa antaisi Borasin vetää ylävartaloani etukenoon ja painoa päkiöille. Vatsalihaksilla sain myös pidettyä käteni paikoillaan, vaikka tehtävän käydessä vähän työläämmäksi Boras koitti vetää itseään pidemmäksi.

Pirita aiheellisesti jossain vaiheessa tuntia kysyi myös, että muistanko hengittää - pitää myöntää, välillä meinasi unohtua. Borasin kanssa oli oltava hereillä joka sekunti, ratsastettava joka sekunti, koska muutoin se olisi harhaillut omiaan ja täysillä.

Tunnin tehtävä oli kuin meitä varten suunniteltu: voltit jokaiselle sivulle ja tarpeen vaatiessa useampi ja useamminkin. Aloitimme käynnissä, jossa sain rauhassa tutustua uuteen ratsuuni, ja voltit hillitsivät menoa juuri sopivasti. Käynnissä Boras lennähti kyllä pari kertaa hipsutteluraviin, kun en muistanut tarjota sille riittävää tuntumaa edestä. Raviin sain keskiympyrällä siirtyä ensimmäisenä, ja kun se sujui, muut seurasivat vasta sitten perässä. Jokaisella askeleella sain tehdä puolipidätteitä, istua syvään, pitää jalat lähellä. Ravi oli maatavoittavaa, rentoa.

Välikäynnin jälkeen jatkoimme ravissa - kevensin suosiolla - voltteja. Kääntämisessä tarvittiin joka ikinen apu, mitä keksin, mutta pikku hiljaa sain aloitettua voltit oikeista kohtista ja tehtyä niistä oikean kokoisia. Ravikin pysyi hyvin tahdissa.

Vasta sitten kokoonnuimme kahdelle pääty-ympyrälle laukkaamaan. Sain tarvittaessa vaihtaa heti paikkaa ja tehdä ylimääräisiä voltteja, koska kääntämällä vauhdin sai paljon paremmin aisoihin kuin vetämällä. Kääntämisessä Pirita neuvoi käyttämään erikoista ohjasotetta eli painamaan myös ulkokäsi sään sisäpuolelle, jolloin ulko-ohja painautui Borasin kaulaan ja toimi kääntävänä apuna. Laukka oli isoa, mutta siinä pystyi hyvin istumaan. Sain jopa maininnan hyvästä istunnasta!

Laukan jälkeen jatkoimme volttitehtävää ravissa toiseen suuntaan. Nyt Pirita pisti minut istumaan muutamien volttien ajaksi alas, eikä hämmästyksekseni Boras jännittynytkään. Volteilla en havainnnut mitään suurta puolieroa, mutta pääty-ympyrällä oikeaan ruuna änkesi kyllä todella vahvasti ulkopohjetta vastaan. Sainkin laukata oikeaan yksin suuren pääty-ympyrän sisällä. Tässä kierroksessa jouduin tehdä hieman töitä, että sain hallitun siirtymisen raviin. Kun muut laukkasivat, koitin työstää ulkopohjetta paremmin läpi käynnissä.

Loppuravissa ei ollut ongelmia. Boras ravasi samaa rennon letkeää mutta etenevää ravia, eli se ei mitenkään erityisesti kerännyt kierroksia mistään tehtävästä tai askellajista. Se vaan oli kokonaisuudessaan kovin eteenpäinpyrkivä.

Pirita sanoi loppupalautteessa, että hyvin ratsastettu. Opettajan kehut lämmittävät mieltä vieläkin. Pirita vähän pelkäsi, että Boras saa jatkossa pelottavan maineen, kun siitä puhutaan, että se menee lujaa. Hän muistutti, että Boras on vain juuri sellainen urheiluhevonen, josta edellisen päivän avajaisissa oli ratsastuskouluoppilaiden urapolun yhteydessä puhuttu.

Erityisen tyytyväinen olen siihen, etä pystyin koko ajan olemaan minulle haastavan hevosen kanssa tyynesti tilanteen tasalla. Toteutin etukäteen suunnittelemani tavan ratsastaa hätääntymättä missään vaiheessa. Ja ennen kaikkea: en missään vaiheessa sortunut vetämään, vaan kädet pysyivät kutakuinkin tasaisesti paikoillaan. Tunnin jälkeen olin aivan loppu, mutta vasta silloin oikeastaan ymmärsin, että Boras oli lopulta aika kiva hevonen. En tiedä miten pärjäisin sen kanssa jossain toisessa tehtävässä, mutta ainakin olen valmis kokeilemaan.

Tallissa Boras oli oikein kiltti ja antoi nätisti käsitellä itseään lainkaan hyörimättä. Se oli vähintään yhtä hikinen kuin ratsastaja, mutta ainakaan vielä lauantaina en saanut sitä edes herkkujen voimalla suostuteltua vesiboksiin. Ruuna oli hupaisan näköinen, kun se huojui kaikki neljä kaviota yhdessä kasassa sentin kynnyksen reunalla ja kurkotteli herkkuja. Lopulta pesin sen sienellä karsinassa.