Toinen kerta toden sanoo

20.1.2014 Primus Talli
Maiju - r. Boras

Sain jatkaa Borasin kanssa, joka taas vähän näytti hapanta naamaa nostaessani satulaa selkään. Muutoin Boras on karsinassa edelleen ihan huippuhauska osallistuja.

Ruunalla ei ainakaan iltapäivän puolella ollut ohjelmassa muita tunteja, mikä näkyi alkuveryttelyssä käynnissä ja ravissa tehdyissä täyskaarroissa aikamoisena virkeytenä. En saanut Borasia rentoutumaan lainkaan siten, mihin olen jo tottunut. Käynnissä vielä sujui jotenkuten, mutta ravi oli aivan liian jännittynyttä. Liike ei suuntautunut riittävästi eteen, vaan Boras vain pompahteli epätasaisesti kaikista asetus- ja taivutusyrityksistäni huolimatta.

Epäonnistunut alku sai minut jo piipittämään Maijulle, että jos Borasilla keittää laukanvaihdoissa, jätän sitten jonkun väliin tai teen välissä jotain muuta. Tarkoituksena oli tulla täyskaarto pitkän sivun viimeisestä kirjaimesta keskelle, jatkaa vastalaukkaa viimeiseen kirjaimeen ja tehdä siinä vaihto. Maiju sanoi, että jos ruuna kovin ennakoi, voin vaikka tehdä täyskaarron sijaan voltin ja tulla lopputehtävän ravissa. Näin jälkikäteen suorastaan nolottaa moinen itseluottamuksen puute, sillä lopulta Boras teki vaihdot paljon paremmin ja ennen kaikkea hallitummin kuin viikkoa aiemmin.

Halusin tulla tehtävän ensimmäisenä, jotta Boras ei odottaessaan suotta kuumuisi. Aloitimme oikeasta vasempaan, ja siinä suurimmaksi haasteeksi osoittautui itse täyskaarto. Alkuveryttelyn puutteet näkyivät erityisen hyvin, kun Boras liirasi paljon kymmenen metrin voltinpuolikasta suuremmalle uralle vasten vasenta pohjettani. Teinkin sitten ihan rauhassa muutaman voltin siihen kirjaimeen, ja tulin tehtävän vasta, kun sain tiestä edes joten kuten kelvollisen. Boras tietenkin alkoi nykiä uraa lähestyessämme ja teki vaihdon pyytämättä.

Tarvitsen näköjään taas sen yhden epäonnistuneen suorituksen ennen kuin muistan, että minä ihan oikeasti osaan jo ainakin vähän ratsastaa Borasilla. Toisella kerran istuin, kokosin laukkaa, rentoutin kättä, kokosin, rentoutin... Jouduin vieläkin tekemään voltin tai kaksi, mutta sain vaihdon vasta uralla silloin kuin pyysin. Boras ei juurikaan kiihdyttänyt tai lainkaan lähtenyt lapasesta, vaan jatkoi ihan hallittua laukkaa.

Se riitti tähän suuntaan,vasemmasta oikeaan selvisimme kerralla. Maiju kehoitti kaikki olemaan päättäväisiä eikä luovuttamaan ja antamaan hevosille periksi, jos ne yrittävät kiihdyttää tai vaihtaa ennen aikojaan. Näin myös tein, sillä sain täyskaarron onnistumaan kerrasta ja Borasin vaihtamaan vasta uralla. Se koitti vähän nykiä lähestyessämme uraa, mutta antoi periksi kun ratsastaja ei antanutkaan periksi.

Edelliskertaa hallitummassa menossamme avaimena oli varmasti ratsastajan löytyneen päättäväisyyden lisäksi se, että nyt en vaan kävellyt muiden suorittaessa tehtävää. Tein paljon etenkin pohkeenväistöä, jotta sain pohkeita edes vähän läpi. Kun Borasilla oli tekemistä, se ei kuumentunut yhtään, vaikka pari hevosta laukkasi koko ajan. Se ei kunnolla edes reagoinut siihenkään, kun naapuriuralla yksi hevonen vähän pyrähti. Loppuravi oli huikean tuntuista, vaikka ihan aavistuksen olisi saanut vielä tulla rauhallisemmaksi.

Tunnin opetuksena oli taas kerran se, että pitäisi olla rohkeampi eikä etukäteen maalailla kauhukuvia. Luultavasti alkuveryttelykin meni pieleen siksi, että jännitin tulevaa tehtävää. Boras on hieno hevonen, ja nyt olisi jo muistettava heti alusta, että sitä saa ja pitää ratsastaa. Ei tarvitse antaa aluksi ohjjia hevoselle ja alkaa töihin vasta sitten, kun on kerran mennyt jo pieleen.