Diagonaalisulkuja ravissa

7.12.2013 Primus Talli
Pirita - r. Boras

Olin normaalia paria tuntia aikaisemmassa, sillä lähdin illalla laivalla koiranäyttelyyn Tukholmaan. Tunti oli hyvin samantasoinen kuin omani, ja ohjelmakin oli ihan sama: diagonaalisulut jatkuivat. Etukäteen vähän hirvitti, miten Boras pysyy aisoissa, mutta se oli nyt koko tunnin superhieno ja aivan rauhallinen. Edellisen kerran jännittyneisyydestä ei ollut tietoakaan!

Alkuveryttelyn teimme osin uralla, osin pääty-ympyröillä. Boras oli alkuun jopa vähän liian hidas, tai oikeammin vähän liian lyhyillä askelilla. Vasta kun Pirita pyysi ratsastamaan raviaskeleeseen vähän pituutta ja joustoa, Boras alkoi liikkua ja samalla myös rentoutua sellaisen sille tyypillisen leijailevan askelluksen sijaan. Silloin huomasin myös, että ruunaa voikin myös ratsastaa ilman, että mitään sen kummempaa tapahtuu. Se kesti hyvin pidätteet ja pohkeet, kun ei vaan itse ollut liian nopea; piti siis muistaa edelleen istua syvällä satulassa, hengittää ja pitää rennot kädet silloin, kun ei tehnyt puolipidätteitä.

Laukka ympyrällä oli taas sellaista nautiskelua, jota olisin voinut jatkaa tunnin loppuun asti. Onneksi kuitenkin meillä oli muutakin ohjelmaa eli niitä sulkuja. Teimme ensin molempiin suuntiin sulut käynnissä. Lähdimme ratsastamaan Kikan suosimaan harjoitusta, jossa pitkän sivun alusta otetaan suora linja kohti määränpäätä, joka tässä tapauksessa oli kahden tötsän väli pituushalkaisijan loppupäässä. Ensin ratsastettiin siis suoralla hevosella muutama metri, ennen kuin käännettiin voltille. Voltti ei tullut uralle, vaan sille suoralle linjalle, jolle palatessa jätettiin hevonen asettuneeksi ja taipuneeksi. Tästä jatkettiin sulkua tötsien väliin asti.

Boras teki käynnissä vasempaan hieman vaivalloisemin kuin oikeaan, jonne sujui jo aika mainiosti. Piritakin sanoi, että Borasille sulut eivät ole vaikeita, vaan vaikeus tulee siitä, että miten saa muun ratsastettavuuden pysymään hallinnassa. Minä vähän pelkäsin, että Boras ottaa ravisuluista hirveät kierrokset, mutta eipäs ottanutkaan. Ilmeisesti sen kaikki keskittyminen tarvittiin itse tehtävään, vaikka ravissa ehdittiinkin tehdä vain helpompaan suuntaan eli oikeaan.

Olin tunnin jälkeen ihan onneni kukkuloilla, sillä Boras oli jotenkin ihan erityisen makea. Se on selvästi alkanut rentoutua ja malttaa keskittyä muuhunkin kuin menemään lujaa. Tällöin se on mahdottoman miellyttävä ratsastaa, tasainen, kevyt ja vastaanottavainen. Toki ihan superherkkä edelleen, eli esimerkiksi kaikki ylimääräiset heilahtelut satulassa saavat varmasti aikaiseksi jonkinlaisen reaktion - ratsastajalta tarvitaan siis sekä hyvää mielen- että kehonhallintaa!