Pirita - r. Boras
Yleisön pyynnöstä lempinimen Boris saanut ruuna ei enää minun suussani taivu mihinkään, joten kulkekoon virallisella nimellään vastedeskin. Ja hyvin kulkikin, vaikka ensin taas vähän jännitti, että noinkohan osaan vielä toisenkin kerran ratsastaa näin haastavalla hevosella.
Boras on karsinassa tosi kiltti, vaikka vähän sellainen raggaripoika. Ja onhan se kiltti selästäkin. Vaikka se haluaa mennä reippaasti, ei hetkeksikään tule sellainen tunne, että ruuna jotenkin karkaisi käsistä. Sen saa aina takaisin - tai oikeastaan se ei edes lähde minnekään - kun vaan muistaa istua syvällä satulassa, pitää käden rauhallisesti paikoillaan ja hengittää. Näitä kolmea asiaa koitin itselleni hokea läpi koko tunnin, ja Pirita tietenkin säesti kentän keskeltä silloin, kun oma skarppaus ei riittänyt.
Alkuverryttely sujui ongelmitta. Borasilla on aika selvä puoliero, sillä oikeassa kierroksessa se tunkee todella vahvasti ulkopohjetta vastaan ja työntää takapäätä ulos. Pääty-ympyrällä joutuu tästä huomauttamaan etenkin päätyyn tultaessa, ja silloin ruuna hieman protestoi ottamalla pari laukan sekaista askelta. Päädystä lähdettäessä taas sitä saa suorastaan ratsastaa eteen. Avoimella sivulla ravi on mukavan letkeää, ja ohjasta pystyy selvästi myötäämään.
Laukan sain nostaa taas ensimmäisenä. Boras selvästi laukkaa mielellään, paljon mielummin kuin ravaa. Sen laukka on todella mukavaa istua ja helppoa hallita. Nyt etenkin juuri tässä alkulaukassa pystyin keskittymään omaan istuntaan parhaiten. Ja on myös jännä, miten ravi laukan jälkeen on aivan samanlaista kuin ennenkin. Mitään lulumaisia kiihdyttelyitä ei ole havaittavissa lainkaan.
Onnistuneesta alkuverytelystä huolimatta sydän jätti kyllä yhden lyönnin väliin, kun Pirita ilmoitti, että ryhdymme tekemään loivaa vastalaukkakaarretta pitkälle sivulle. Ensimmäinen ajatus oli, että laukkatehtävässä Boras ihan varmasti kuumenee niin, että en enää hallitse sitä lainkaan. Mutta tämä hevonen jaksaa yllättää: olin nimittäin täysin väärässä. Laukka oli edelleen helposti hallittavaa, vaikka tokihan Boras innoissaan oli.
Laukka nostettiin lyhyen sivun keskeltä käynnistä, josta jatkettiin laukkaympyrälle. Siinä sai pyöriä useammankin kierroksen niin kauan, kuin laukan työstäminen vaati. Borasin kanssa se vei kierroksen tai kaksi, lähinnä laukan tasoittamiseksi aina hyvin voimakkaan noston jälkeen. Vasemmalle kiemura sujui hyvin. Pirita käski vaan istua takajalkojen päällä ja olla itse rauhallinen. Asetus pysyi suht hyvin sisään koko karteen ajan, mutta sisäohjasta olisin saanut rentoutua selvemmin. Pirita korostikin, että asetuksesta huolimatta sisäohjasta ei saa vetää, sillä silloin vaan järkytää hevosen tasapainoa. Tämän ne korvaavat sitten joko pudottamalla raviin tai kiihdyttämällä.
Oikealle laukka tuntui jotenkin helpommalta, mutta kaarre oli kyllä haastavampi. Ensimmäisellä kerralla ei ollut ongelmia, mutta kahdella seuraavalla esitimme hienot sarjavaihdot joka kolmannella askeleella. En saanut pidettyä asetusta sisään enkä omaa painoani laukan puolella, minkä seurauksena Boras teki kauniit vaihdot. Viimeisellä kerralla pidin asetuksen liioitellusti, jolloin kaarre onnistui. Boras oikein huokaisi helpotuksesta, kun maltoi kulman jälkeen myödätä sisäohjasta.
Laukkatyöskentely siis sopikin Borasille erinomaisesti. Se tykkää selvästi työskennellä laukassa. Luulen, että se on myös helpommin hallittavissa laukassa kuin ravissa - tosin olen tehnyt sen kanssa toistaiseksi todella vähän harjoitusravia. Kevyessä ravissa ongelmia ei ole kyllä ollut, eikä oikein missään muussakaan... Siksi ei liene kovin kummallista, että minusta Boras on mahdottoman makea. Se on tyypiltään aivan toista kuin hevoset, joista olen aiemmin kuvitellut pitäväni. Mutta ehkä juuri siksi siinä on sopivasti haastetta, ja onnistuminen tuntuu todella mukavalta.
Sain tältä tunnilta myös arvokasta videomateriaalia omasta ratsastuksestani. Silmiinpistävää oli se, että videolla Boras näytti liikkuvat hyvin rennosti ja jopa rauhallisesti. Omassa istunnassa eniten huomiota kiinnittivät eteen valuvat jalat. Jutellessani erään toisen Borasilla muutaman kerran ratsastaneen kanssa hän totesi itsellään ihan saman ongelman. Ehkä ruunan satula jotenkin siirtää jalkojani eteen vielä tavallistakin enemmän? Videolta huomasin myös, että olisin voinut huoletta päästää Borasin vieläkin pidemmäksi loppuravissa. Oikein ärsytti, kuinka ruuna koitti vetää itseään eteen ja alas, mutta ratsastaja ei uskaltanut päästää. Piritakin sanoi, että sitten se karkaa jos karkaa, ja silloin otat sen takaisin, mutta mitä pidemmällä kaulalla sen parempi. Seuraavalla kerralla sitten.
Boras on karsinassa tosi kiltti, vaikka vähän sellainen raggaripoika. Ja onhan se kiltti selästäkin. Vaikka se haluaa mennä reippaasti, ei hetkeksikään tule sellainen tunne, että ruuna jotenkin karkaisi käsistä. Sen saa aina takaisin - tai oikeastaan se ei edes lähde minnekään - kun vaan muistaa istua syvällä satulassa, pitää käden rauhallisesti paikoillaan ja hengittää. Näitä kolmea asiaa koitin itselleni hokea läpi koko tunnin, ja Pirita tietenkin säesti kentän keskeltä silloin, kun oma skarppaus ei riittänyt.
Alkuverryttely sujui ongelmitta. Borasilla on aika selvä puoliero, sillä oikeassa kierroksessa se tunkee todella vahvasti ulkopohjetta vastaan ja työntää takapäätä ulos. Pääty-ympyrällä joutuu tästä huomauttamaan etenkin päätyyn tultaessa, ja silloin ruuna hieman protestoi ottamalla pari laukan sekaista askelta. Päädystä lähdettäessä taas sitä saa suorastaan ratsastaa eteen. Avoimella sivulla ravi on mukavan letkeää, ja ohjasta pystyy selvästi myötäämään.
Laukan sain nostaa taas ensimmäisenä. Boras selvästi laukkaa mielellään, paljon mielummin kuin ravaa. Sen laukka on todella mukavaa istua ja helppoa hallita. Nyt etenkin juuri tässä alkulaukassa pystyin keskittymään omaan istuntaan parhaiten. Ja on myös jännä, miten ravi laukan jälkeen on aivan samanlaista kuin ennenkin. Mitään lulumaisia kiihdyttelyitä ei ole havaittavissa lainkaan.
Onnistuneesta alkuverytelystä huolimatta sydän jätti kyllä yhden lyönnin väliin, kun Pirita ilmoitti, että ryhdymme tekemään loivaa vastalaukkakaarretta pitkälle sivulle. Ensimmäinen ajatus oli, että laukkatehtävässä Boras ihan varmasti kuumenee niin, että en enää hallitse sitä lainkaan. Mutta tämä hevonen jaksaa yllättää: olin nimittäin täysin väärässä. Laukka oli edelleen helposti hallittavaa, vaikka tokihan Boras innoissaan oli.
Laukka nostettiin lyhyen sivun keskeltä käynnistä, josta jatkettiin laukkaympyrälle. Siinä sai pyöriä useammankin kierroksen niin kauan, kuin laukan työstäminen vaati. Borasin kanssa se vei kierroksen tai kaksi, lähinnä laukan tasoittamiseksi aina hyvin voimakkaan noston jälkeen. Vasemmalle kiemura sujui hyvin. Pirita käski vaan istua takajalkojen päällä ja olla itse rauhallinen. Asetus pysyi suht hyvin sisään koko karteen ajan, mutta sisäohjasta olisin saanut rentoutua selvemmin. Pirita korostikin, että asetuksesta huolimatta sisäohjasta ei saa vetää, sillä silloin vaan järkytää hevosen tasapainoa. Tämän ne korvaavat sitten joko pudottamalla raviin tai kiihdyttämällä.
Oikealle laukka tuntui jotenkin helpommalta, mutta kaarre oli kyllä haastavampi. Ensimmäisellä kerralla ei ollut ongelmia, mutta kahdella seuraavalla esitimme hienot sarjavaihdot joka kolmannella askeleella. En saanut pidettyä asetusta sisään enkä omaa painoani laukan puolella, minkä seurauksena Boras teki kauniit vaihdot. Viimeisellä kerralla pidin asetuksen liioitellusti, jolloin kaarre onnistui. Boras oikein huokaisi helpotuksesta, kun maltoi kulman jälkeen myödätä sisäohjasta.
Laukkatyöskentely siis sopikin Borasille erinomaisesti. Se tykkää selvästi työskennellä laukassa. Luulen, että se on myös helpommin hallittavissa laukassa kuin ravissa - tosin olen tehnyt sen kanssa toistaiseksi todella vähän harjoitusravia. Kevyessä ravissa ongelmia ei ole kyllä ollut, eikä oikein missään muussakaan... Siksi ei liene kovin kummallista, että minusta Boras on mahdottoman makea. Se on tyypiltään aivan toista kuin hevoset, joista olen aiemmin kuvitellut pitäväni. Mutta ehkä juuri siksi siinä on sopivasti haastetta, ja onnistuminen tuntuu todella mukavalta.
Sain tältä tunnilta myös arvokasta videomateriaalia omasta ratsastuksestani. Silmiinpistävää oli se, että videolla Boras näytti liikkuvat hyvin rennosti ja jopa rauhallisesti. Omassa istunnassa eniten huomiota kiinnittivät eteen valuvat jalat. Jutellessani erään toisen Borasilla muutaman kerran ratsastaneen kanssa hän totesi itsellään ihan saman ongelman. Ehkä ruunan satula jotenkin siirtää jalkojani eteen vielä tavallistakin enemmän? Videolta huomasin myös, että olisin voinut huoletta päästää Borasin vieläkin pidemmäksi loppuravissa. Oikein ärsytti, kuinka ruuna koitti vetää itseään eteen ja alas, mutta ratsastaja ei uskaltanut päästää. Piritakin sanoi, että sitten se karkaa jos karkaa, ja silloin otat sen takaisin, mutta mitä pidemmällä kaulalla sen parempi. Seuraavalla kerralla sitten.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti