Johanna - r. Boras
Pirita oli jälleen koulutuksessa, joten sijaisena oli tuttuun tapaan Johanna. Hänellä oli taas tarkat ohjeet siitä, mitä meidän pitäisi tunnilla tehdä: sulkutaivutuksia diagonaalilla. Viimeksi, kun en ollut paikalla, niitä oli kuulemma tehty uralla.
Se niin paljon kehumani joogaolo oli nyt hieman vaikeampi saavuttaa, sillä Boras oli karsinassa normaalista poiketen hieman ärtynyt. Arvelin, että juuri klipattu turkki kutisi tai jotenkin muuten oli vähän eri tuntuinen, sillä ruuna vähän irvisteli jo loimea pois ottaessani. Satulan palaset sain koottua selkään ihan hyvin, mutta vyötä kiristäessäni jouduin laittamaan sen kiinni. Ei Boras missään nimessä koittanut purra tai potkia, mutta vähän tavoistaan poiketen pyöri karsinassa. Muutoin se oli oma utelias ja seurustelevainen oma itsensä.
Joka tapauksessa sain sitten tietenkin päähäni, että se on myös selästä käsin hieman säpäkämpi. No niin se kyllä olikin, mutta en tiedä johtuiko se vaan ratsastajasta, jonka mielenhallinnan saavuttamiseen meni tällä kerralla hieman aikaa. Johannakin sanoi loppupalautteessa, että sain hyvin rauhoitettua mieleni, minkä jälkeen homma toimi. Itse asiassa Johanna tuntui hyvinkin tyytyväiseltä, sillä Boras oli hänen silmäänsä sopivan rauhallisen oloinen koko tunnin. Se varmaan näyttikin siltä, mutta mielestäni sain kyllä tehdä vähän enemmän töitä kuin esimerkiksi edellisellä kerralla.
Pohkeet ratsastettiin läpi heti aluksi käynnissä tekemällä pohkeenväistöt molempiin suuntiin uralta keskihalkaisijalle. Väistöä ei saanut tehdä yhdessä osassa, vaan vähintään kolmessa siten, että väliin tehtiin selvä suoristus. Ensin sai väistää loivemmin, sitten piti jo vaatia selvempiä ristiaskeleita.
Ravissa ja laukassa mentiin pitkään uralla tehden pitkien sivujen alkuun ensimmäiseen kirjaimeen voltit. Minusta tuntui, että olin koko ajan jonkun tiellä, sillä kirjaimeen tehty voltti vei tilaa myös lyhyeltä sivulta. Suuntaa vaihdettaessa tultiin koko rata leikkaa, ja se onnistui hyvin kun siirsin Borasin raviin jo I:ssä. Sen jälkeen saimmekin sitten aikaiseksi läheltä piti -tilanteen, kun menimme vähän turhan läheltä diagonaalilla olevaa toista ratsukkoa. Onneksi selvisimme säikähdyksellä, mutta molempia ratsastajia kyllä harmitti, että vielä pitää päästää tuollaisia tilanteita yleensäkään sattumaan.
Pohkeet ratsastettiin läpi heti aluksi käynnissä tekemällä pohkeenväistöt molempiin suuntiin uralta keskihalkaisijalle. Väistöä ei saanut tehdä yhdessä osassa, vaan vähintään kolmessa siten, että väliin tehtiin selvä suoristus. Ensin sai väistää loivemmin, sitten piti jo vaatia selvempiä ristiaskeleita.
Ravissa ja laukassa mentiin pitkään uralla tehden pitkien sivujen alkuun ensimmäiseen kirjaimeen voltit. Minusta tuntui, että olin koko ajan jonkun tiellä, sillä kirjaimeen tehty voltti vei tilaa myös lyhyeltä sivulta. Suuntaa vaihdettaessa tultiin koko rata leikkaa, ja se onnistui hyvin kun siirsin Borasin raviin jo I:ssä. Sen jälkeen saimmekin sitten aikaiseksi läheltä piti -tilanteen, kun menimme vähän turhan läheltä diagonaalilla olevaa toista ratsukkoa. Onneksi selvisimme säikähdyksellä, mutta molempia ratsastajia kyllä harmitti, että vielä pitää päästää tuollaisia tilanteita yleensäkään sattumaan.
Sulut tehtiin käynnissä molempiin suuntiin samalla reitillä kuin alun pohkeenväistöt. Vasemmalle oli vaikeampaa, mutta silti jostain syystä oikeassa kierroksessa vängersin itseni pahemmalle mutkalle: kädet menivät väkisin samalle puolelle säkää, ja paino valui herkästi ulos, vaikka koitin istua sisällä... Lopulta Boras kuitenkin teki sulut ihan hyvin, mutta hieman jännittyneesti. Loppuravissa pääsin jo antamaan pidempää ohjaa, vaikka se sitten aina välillä täytyykin jarrutella takaisin hitaampaan raviin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti