Hyvällä otteella

27.1.2014 Primus Talli
Maiju - r. Boras

Luulimme, että laukanvaihtoteema vielä jatkuu, mutta teimmekin koko tunnin tehtäviä A:10-kouluratsastusohjelmasta. Olin jo etukäteen päättänyt niitä laukanvaihtoja silmälläpitäen, että ratsastan nyt alusta asti rohkeasti pohkeet läpi kumpaankin suuntaan. Maiju vielä auttoi tavoitteen täyttämisessä, sillä aloitimme veryttelyn tekemällä käynnissä pohkeenväistöjä keskihalkaisijalta kumpaankin suuntaan.

Ihan ensin kuitenkin vain kävelimme ja laskimme ääneen käynnin tahtia. Tarkoituksena oli pitää sama tahti myös väistössä. Boras oli käynnissä aavistuksen kiireinen, joten koitin päästää sitä vähän pidemmälle ohjalle ja pidemmälle askeleelle. Väistö oikeaan oli lastenleikkiä, vasemmalle paljon haastavampaa. Reagoin kuitenkin tällä kerralla nopeasti, ja Maijunkin mielestä nopea pamautus väistättävällä pohkeella oli oikea tapa huomauttaa ratsulleni, että myös vasemmalle on takajalkojen astuttava ristiin.

Kevyttä ravia ja laukaa tehtiinkin nyt isolla keskiympyrällä. Siinä tavoitteenani oli ratsastaa Boras niin eteen ja alas pitkälle kaulalle kuin mahdollista. Se onkin varsinaista tasapainottelua, sillä vauhti alkaa helposti kasvaa jos muoto on pidempi. Laukkaa vuoroin koottiin ja vuoton ratsastettiin keskilaukkaa. Laukkaa jatkettiin sitten koko uralla siten, että tehtiin aina Maijun käskystä seuraavassa kirjaimessa siirtyminen raviin ja heti seuraavassa uusi laukannosto. Borasin kanssa siirtyminen alaspäin vaati huolellisen valmistelun ja aika tiukan kokoamisen. Vielä ennen käyntiin siirtymistä tulimme edelleen vasemmassa kierroksessa muutaman keskihalkaisijan laukassa. Boras tietenkin innostui tästä tiestä, mutta avotaivutusmaisesti ja ratsastajan paino vasemmalla saimme tien onnistumaan ilman ainuttakaan vaihtoa ja ihan hallitussa laukassa.

Käyntipätkän jälkeen jatkoimme pohkeenväistöillä ravissa. Väistöt tehtiin vuoron perään kumpaankin suuntaan. Istuin vähintään kivasti onnistuneet väistöt harjoitusravissa. Pitkillä sivuilla harjoittelin: koitin löytää lantioon enemmän joustoa, jolloin Borasin ei tarvitse olla niin koottu ja mennä vähän alitempoista ravia. Tässäkin pitäisi vaan löytää kompromissi, sillä kun mielestäni istun kaikkein rennoimmin, alkaa askel pidentyä vähän liikaakin. Luultavasti kyse on kuitenkin vain siitä, että tuntiratsastajasta se normaali harjoitusravi tuntuu kovin reippaalta...

Väistöjen jälkeen koottiin käyntiä ja tehtiin takaosakäännöksiä ensin oikealle ja sitten vasemmalle. Käänsimme katsomon puolen pitkältä sivulta radan poikki käännökseen. Borasille vasen suunta oli helpompi, oikea vaikeampi. Teinkin ensin vasempaan kulmissa neljäsosakäännöksiä, ja sain lopulta ihan kelvollisen 180 asteen käännöksenkin.

Lopuksi tultiin vielä keskihalkaisijaa laukassa oikeasta kierroksesta. Se oli Borasille nyt paljon helpompaa kuin tunnin alussa. Ratsastajan piti vaan tsempata jo pitkällä sivuilla, että sain ruunan kääntymään keskihalkaisijalle enkä lipsahtanut yli. Linjan pidimme hyvin, eli Boras ei varsinaisesti valunut mihinkään.

Loppuravi oli taas hienoa. Sitä tunnetta pitäisi pystyä saamaan heti alkutunnista. Maiju oli tyytyväinen koko ryhmän työskentelyyn ja siihen, miltä hevoset näyttivät. Vaikka olemme tehneet aika perusjuttuja koko pitkän syksyn, selvisimme kuulemma hyvin tällaisesta tunnista, jossa tapahtuu paljon ja pitää olla nopeasti valmis seuraavaan tehtävään. Boras oli nyt paljon paremmin minun mukanani siihen vähän vastaavanlaiseen joulunalustuntiin verrattuna. Maiju sanoikin, että minulla oli ollut ratsuuni nyt hyvä ote heti alusta alkaen. On se Boras vaan ihan huipputyyppi!