12.10.2013 Primus Talli
Pirita - r. Boras
Sain jatkaa jo yhdeksi suosikiseni nousseella Borasilla. Jos joku olisi pari vuotta sitten väittänyt, että tykkään mennä Borasin kaltaisella hevosella, olisin pitänyt häntä vähintäänkin järkensä menettäneenä. Minähän pidän suurista ja eteenpäinratsastettavista raskaammista hevosista! Mutta sitten tuli Lulu, josta on tullut jo minun turvahevoseni. Borasin myötä olen päässyt harjoittelemaan vielä ihan eri tavalla eteenpäinpyrkivän ja kuumuvan hevosen ratsastamista - ja yllätyksekseni olen pitänyt siitä.
Alkuveryttelyssä en nyt saavuttanut aivan samanlaista tyyneyttä ja tasaisuutta kuin edellisellä kerralla. Uskalsin toisaalta ratsastaa hieman voimakkaammin Borasta etenkin vasemmalta. Se punkeaa lapa edellä takapäätä ulos oikeassa kierroksessa, ja vasemmassa oikoo mielellään samaa vasenta pohjetta vastaan. Koitin hakea sellaista pohjeen voimakkuutta, jolla saan juuri sopivan reaktion aikaiseksi. Boras on niin herkkä, että se saattaa ihan hyvin tulkita sisäpohkeen napautuksen laukannostoavuksi. Oman haasteensa alkuveryttelyyn toi tällä tunnilla myös se, että emme nyt menneet ympyrällä vaan koko uraa. Minä toki tein voltteja ja ympyröitä jatkuvasti, ohjeen mukaan joka sivun keskelle.
Vastalaukkaa teimme tällä kerralla vain oikeassa kierroksessa siten, että tulimme laitumen puolella pitkällä sivulla ensin huolellisen kulman jälkeen pienen matkan suoraan. Siitä loivasti uran sisäpuolella olevien tötsien väliin, josta suoristus pitkän sivun suuntaisesti kohti lyhyttä sivua. Pirita pyysi meitä erityisesti keskittymään hevosen kontrollointiin ja tarkkailemaan, miten se pyrkii käyttäytymään ja miten se korjataan. Tarkoitus oli ikään kuin vähän jo hienosäätää, löytää juuri omalle hevoselle juuri ne oikeat nappulat.
Minä tein ensin turhan tiukan tien uralta tötsien väliin, jolloin tehtävästi tuli Borasille hieman liian vaikea. Kun sain reitin loivemmaksi, se teki todella hienosti. Minä olin suorastaan pakahtua ylpeydestä, kun muistin jokaisella kerralla ihan itse myödätä sisäohjasta kaarteessa lyhyelle sivulle! Tehtävän onnistuminen edellytti taas hyvin maltillista omaa istuntaa syvällä satulassa. Pirita sanoi taas, että itse pitää pysyä hyvin rauhallisena, vaikka hevonen vähän kuumuisikin. No, nyt tässä tehtävässä Boras ei kyllä oikeastaan kuumunut. Päädyin kaiken lisäksi vielä sellaisen ratkaisuun, että tein töitä tehtävien välillä vain laukassa. Siinä se tykkää työskennellä ja saan sen laukassa kaikkein parhaiten rennoksi.
Vasemmassa kierroksessa koitimme sitten käyttää niitä toivottavasti löytyneitä nappuloita, kun pitkä sivun piti ratsastaa keskilaukassa. Pirita totesi, että keskilaukkaa tehdään aivan liian harvoin, eivätkä ratsastajat tahdo uskaltaa vaikuttaa hevoseen riittävästi. Minä sain ensimmäisellä kerralla kokeilla tosi varovaisesti lisäystä. Boraksen kohdalla ei liene epäilystäkään siitä, etteikö se lisäisi. Niinpä, kun Pirita oli tyytymätön muiden hevosten keskilaukkaan, pyysi hän meitä näyttämään, millaista keskilaukka oikein on. No, sehän ei suurempia tuskia tuottanut - päin vastoin, apuni olivat vähän liiankin voimakkaat kaikesta varovaisuudesta huolimatta. Me lennähdeltiin kolme pitkää sivua keskilaukkaa, ja vaikka Boras menee lujaa, saa sen kuitenkin hämmästyttävän helposti aina kiinni. Boras kyllä hieman kuumeni keskilaukoista, mutta rahoittui ensin ravissa ympyrällä ja sitten kentän keskelle seisomaan, kun muut tekivät tehtävän vuorollaan. Olisi kuitenkin kiva päästä kokeilemaan keskilaukkaa Borasilla vielä uudestaan, jotta osaisin paremmin suhteuttaa apuni tällaiselle supernopeasti reagoivalla hevoselle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti