Kaksi kolmasosaa hallussa

3.3.2014 Primus Talli
Maiju - r. Sacce

Maiju olikin pelannut (osin toiveestamme) pientä hevosbingoa ja koittanut katsoa meille kaikille sellaiset hevoset, joilla emme ole paljon menneet. Minulle oli koneesta valikoitunut Gandalfin sijaan Sacce. Olin ratsastanut sillä aiemmin kuusi lähes yksittäistä tuntia, joten en oikein koskaan ole päässyt sisälle tähän upeaan ruunaan. Pidemmän yhteistyön aikana alkavat ne nappulat yleensä löytyä paremmin, joten Sacce on jäänyt minulle vähän etäiseksi. Olen kyllä kokenut sen kanssa onnistumisenkin hetkiä, mutta sellainen tasaisuus on jäänyt puuttumaan. Tämänkään tunnin jälkeen en pidä Saccea helppona, mutta kaksi kolmasosaa siitä nyt jo ymmärsin.

Teimme paljon käyntityöskentelyä, ja se oli juuri se yksi kolmasosa joka jäi vielä haasteeksi tuleville tunneille. Sacelle käynti on vaikeaa, sillä siitä tulee helposti liian kiireistä. Käyntiin ei tule joustoa eikä elastisuutta, vaan se on liian kiireistä tai sitten lyhyttä ja jännittynyttä. Tein läpi koko tunnin töitä käynnin kanssa siten, että Maijun ohjeesta otin rauhallisen puolipidätteen, ja sitten siitä varovaisesti pyysin pohkeilla puristamalla heti eteen askeleen pidentämiseksi. Heti, kun vauhti kiihtui liikaa, sama uudestaan. Tavoitteena oli siis saada Sacce pitkille askelille, hitaamaan tahtiin ja takajalat polkemaan paremmin alle.

Asetuksiin keskityttiin paljon oikeastaan koko tunnin aikana, mutta etenkin alussa. Tulimme käynnissä kolmikaarista kiemurauraa, jonka jokaiseen suoristukseen tuli pian pysähdys. Asetus piti vaihtaa pysähdyksessä siten, että siinäkin käytti ensin jalkaa ja vasta sitten vaihtui asetus. Sain Sacen hyvin suoraksi, vaikka vasemmalta pitikin olla tarkka, ettei ruunan takaosa väistänyt ulos.

Sain ennen tuntia eräältä kanssaratsastajalta hyvä vinkin siitä, että Sacce on aika tarkka käden paikallapysymisestä. Koitin sitten muistaa tämän ja pitää kädet rauhassa paikoillaan satulan karvan etupuolella. Saccehan tulee välillä edestä todella nyppivän tyhjäksi tai sitten vahvaksi, vähän tilanteesta riippuen. Nyt olin kuitenkin raviin ja laukkaan todella tyytyväinen. Pieni virtuaali-Kikkakin istui olkapäälläni heti alkutunnista ja muistutti, että tuntiratsastajat tyytyvät usein liian hitaaseen harjoitusravin tempoon. Niinpä pistin Sacen heti ensimmäisistä askelista ravaamaan kunnolla, jolloin suukin rauhoittui vakaan käden ansiosta kuin itsekseen. Pystyin myötäämään selvästi, silittämään kummallakin kädellä ilman, että Sacen liike tai muoto mitenkään muuttui. Sama laukassa, kerrankin rohkenin pyytää riittävästi eteen, ja nyt laukka rullasi läpi koko hevosen ihan eri tavalla kuin viimeksi. Saimme jopa aikaiseksi kunnon kulmat päädyn pyöristämisen sijaan heti alkuveryttelyssä.

Vastaavan jouston ja elastisuuden saaminen käyntiin ei onnistunut kuin hetkittäin. Siirryimme avotaivutuksista sulkutaivutuksiin siten, että pitkän sivun alkuun tehtiin kymmenen metrin voltti, josta jatkettiin suoraan sulkutaivutukseen. Sacesta tuli kovin helposti liian kiireinen, ja jos hidastin liikaa, se jännittyi liikaa. Tein jatkuvasti puolipidätteitä ja varovaisia eteenratsastuksia. Kun lisäksi välillä silittelin kummallakin kädellä, tuli taivutuksesta kaikkein joustavin ja takajalat alkoivat polkea paremmin. Reitti hieman mutkitteli ja oli epätasainen, mutta Maijun mielestä se oli sopiva hinta maksettavaksi kunnon käynnistä.

Sacce teki hyvää käsilleni. Sain sen selässä hyvän ryhdikkään istunnan ja erityisesti hyvän käsien paikan. Maiju ei kertaakaan huomauttanut ylävartalostani tai käsieni asennosta! Harjoitusravikin onnistui pätkittäin siten, että Sacen ravi ei muuttunut lainkaan. Siellä ei kyllä ole helppoa istua silloin, kun ruuna todella liikkuu. Ravi on jotenkin kovin terävää. Sen sijaan laukka rullasi nyt niin hyvin, että oma istuntakin pysyi kasassa riippumatta siitä, mentiinkö ympyrällä vai koko uralla. Valnopilkahduksia ja ahaa-elämyksiä siis näkyvissä, joskin petrattavaa jäi paljon etenkin tuohon käyntityöskentelyyn.