Kohti laukanvaihtoja

26.10.2013 Primus Talli
Pirita - r. Sacce

Olipa ihanaa päästä Piritan tunnille! Koko syksy on ollut lauantaituntien osalta juuri niin rikkonainen kuin osasin odottaakin. Harmittaa, että lähinnä koiraharrastus nielaisee viikonlopuista lähes puolet, jolloin työskentely Piritan opetuksessa jää väkisinkin kovin rikkonaiseksi. Onneksi olen löytänyt itselleni taitavan tuuraajan, joten ryhmä ei toivottavasti poissaoloistani kovasti häiriinny.

Nyt ehdin onneksi tunnille itse, ja tiesinkin jo odottaa laukanvaihtoharjoituksia. Odotin innolla myös Borasia, mutta se olikin tehnyt jo päivän työt muiden ratsastajien kanssa. Minulle oli merkitty aatelinen Sacce, jolla olin aiemmin mennyt vain kolme hajanaista tuntia. Edellisestä kerrasta oli vierähtänyt puolitoista vuotta. Tiesin kuitenkin, että laukanvaihtoharjoituksiin se on takuulla yksi oivimmista peleistä mitä Primukselta löytyy.

Sacce oli hyvin verytelty, sillä se oli edellisellä estetunnilla. Me aloitimme veryttelyn käynnissä kolmikaarisella kiemurauralla, jossa tavoiteltiin taas oikeaa tietä, tahtia ja taivutusta asetuksineen. Suoristus kaarien välillä kuului myös olennaisesti tehtävään. Olin mielestäni laittanut jo valmiiksi aika pitkät jalustimet, muta Pirita komensi minut pidentämään niitä entisestään. Ja totta tosiaan, polveni tulivat melkein satulan toppausten yli. Pidempi jalustin toimi Sacen kanssa ihan hyvin, liekö suotta koitin vähän varoa säätäessäni hihnoja saadakseni jalan varmasti taas kiinni kylkeen.

Ravissa jatkettiin samaa uraa. Oli taas vaikea arvioida hevoselle luonostaan sopiva tempo. Piritan ei tarvinnut sentään kuin kerran sanoa, että Sacce on alitempoinen. Sacce liirasi helposti takapäätä oikealle, ja käännökset vasempaan olivat vaikeampia. Se oli kuitenkin jo sen verran lämmin, että muutaman tunnustelukiemuran jälkeen alkoi sujua.

Pääty-ympyröillä oikeaan tehdyn alkulaukan ja lyhyen välikäynnin jäkeen keräsimme ohjat ja aloimme koota käyntiä. Koska tunnilla oli hevosia, jotka eivät vaida askeleessa, keskityimme nyt oikean tien ratsastamiseen. Laukka nostettiin käynnistä lyhyen sivun keskeltä ja heti seuraavan pitkän sivun alusta ratsastettiin koko rata leikkaa. Noston piti olla siis todella huolellinen ja hevonen hyvin hallinnassa heti ensimmäisestä askeleesta alkaen, jotta diagonaalilla ei tullut ongelmia. Laukkaa jatkettiin aivan uralle asti, missä tehtiin ravisiirtyminen. Kuviota toistettiin useita kertoja kummastakin suunnasta.

Ensimmäisellä kerralla Sacce valahti raviin liian aikaisin, mutta seuraavat lävistäjät sujuivat jo hyvin. Pirita halusi, että liioittelemme pohkeiden paikkaa jo nyt, jotta sitten vaihtaessa saisimme selvät avut hevosille. Kun siirsin ulkopohkeen selvästi taakse, alkoi Sacce hieman poikittaa. Sitä olisi pitänyt korjata ulko-ohjasta puolipidätteillä, mutta se ja asetuksen pitäminen samanaikaisesti laukan puolelle osoittaui tunnin haastavimmaksi tehtäväksi. Kerran Sacce pääsikin vaihtamaan aivan uralla, kun unohdin pidätteitä tehdessäni sen asetuksen.

Lopuksi teimme vielä muutamia pysähdyksiä ravista uralla. Sai joko keventää tai mennä harjoitusravia. Minä istuin alas, ja koitin keskittyä lantion liikkuvuuteen. Olen huomannut, että siinä on vielä paljon parantamista. Sacen ravi ei ole pahimmasta päästä, mutta aika terävää, joten vatsalihaksiakin tarvittiin. Myös niiden aktiivisessa käyttämisessä saan olla nykyistä tarkempana. Pirita ei lopulta kuitenkaan löytänyt istunnasta muuta korjattavaa, kuin sen iänikuisen käden paikan, joka oli taas hieman liian takana. Miksen nyt voi jo muistaa tätä ilman sanomista!

Ihan lopuksi ravattiin vielä ympyröillä aika pitkään. Ensin hevoset olivat kootumpia, ja vaihdeltiin kevyen ravin ja harjoitusravin välillä. Pyritiin siihen, että mikään ei muutu, vaikka ratsastaja istuu alas. Sitten päästettiin ohjaa pikku hiljaa pidemmälle edelleen vain välillä keventäen. Vaikka Sacce oli muutoin ollut oma upea itsensä, niin sen kanssa on kyllä haasteena tasaisuus edestä, etenkin ravissa.

Tämä oli taas niitä tunteja, kun koko ryhmä ratsasti keskittyneesti ja onnistui  hyvin. Pirita oli tyytyväinen siihen, miltä hevoset näyttivät ja miten olimme työskennelleet. Maltan tuskin odottaa seuraavaa lauantaita, jolloin pääsemme itse vaihtoharjoituksiin!