Vau.

4.5.2011 Primus Talli

Pirita - r. Sacce

Hevoslista aiheutti ensin pienen pettymyksen, kun Lulu olikin vaihtunut Sacceen. Olin mennyt ennen tätä ruunalla vain kerran, viime syksynä, eikä siitä näennäisestä onnistumisesta huolimatta ollut jäänyt mitenkään kovin ruusuista kuvaa. Tiesin Sacen varsinaiseksi moniosaajaksi, sillä Maiju on talven aikana tehnyt sen kanssa ratsastuksenopettajatutkinnon näyttökokeet sekä koulu- että esteratsastuksessa.

Sacce oli karsinassa hieman hapan, mutta ei mitenkään erityisen pahatuulinen. Siitä vaan jotenkin huokui sellainen pieni ylemmyydentunto; Sacce on nyt silmin nähden kovassa kunnossa, kiinteä ja kiiltäväturkkinen. Selkään nousin avoimin mielin ja päätin katsoa, mitä tunti tuo tullessaan.

Menimme jälleen maneesissa, jotta Piritan ääni ei meitä paimentaessa vallan katoaisi. Ratsukoita ei ollut kuin neljä, joten tilaa oli rauhallisessa perjantai-illassa ruhtinaallisesti. Alkuveryttelyksi teimme taas käynnissä ympyröitä ja voltteja. Itselleni on tullut tavaksi myös tarkistaa heti alkutunnista, että pääsenkö uran sisäpuolella suoraan - hyvä keino ainakin yrittää peilien avulla saada sekä sisä- että ulkoavut läpi. Sacen kanssa koitin hakea myös hieman pidempää ja letkeämpää askelta, koska se tuntui rullaavan kaulansa automaattisesti aikamoiselle mutkalle. Myöhemmin Pirita sanoikin, että se on Sacen ongelma: ruuna nousee helposti tyhjäksi edestä ja laskee selän alas, jolloin se jännittyy.

Pirita varoitteli etukäteen, että Sacce saattaa lähteä vähän kipittämään, mutta onneksi tähän ongelmaan en pahemmin törmännyt. Alkuravi ja -laukka menivät kutakuinkin moitteetta. Etenkin laukkaa uskalsin pyytää riittävästi eteen, jolloin tuntuma suuhun parani ja muoto hieman venyi. Niin laukkaa kuin raviakin teimme pääty-ympyröiden lisäksi koko maneesissa, ja tavoitteena oli taas säilyttää sama tahti ja muoto kaarevalta uralta suoralle siirryttäessä. Hevoset eivät saaneet hidastaa eikä muoto toisaalta valua pitkäksi. Jos ympyrällä oli saanut avut läpi, ei suoraan ratsastamisenkaan pitäisi olla vaikeaa.

Lyhyen käyntipätkän jälkeen Pirita rajasi maneesista meille kouluaidoilla käyttöön noin kaksi kolmasosaa. Aloitimme käynnissä keskihalkaisijalla ratsastamalla vain suoraan. Ennen lyhyttä sivua teimme huolelliset valmistelut ennen kulmaa. Joka toinen kerta käännyimme oikealle ja toinen vasemmalle, ja pitkällä sivulle teimme sulkutaivutusta. Sacce oli varsin vaivattoman tuntuinen oikeaan kierrokseen. Vasempaan se on kuulemma hankalampi, ja sen huomasi kyllä satulaankin: Sacce koitti punkea uralta sisään vasten sisäpohjetta. Pamautin muutaman kerran suht napakasti, minkä jälkeen onnistuimme kelvollisesti. 

Parin kumpaankin suuntaan tehdyn käyntitaivutuksen jälkeen siirryimme raviin, ja jatkoimme samaa tehtävää. Sain Sacen pysymään aika nätisti paketissa, kun muistin tehdä säännöllisiä puolipidätteitä ja samanaikaisesti pitää pohkeen lähellä. Näin muoto pysyi rehellisenä, ja tuntuma suuhun tasaisena. Ilmeisesti selkäkin työskenteli, sillä oikeaan kierrokseen tunsin itseni taas hetkellisesti ihan oikeaksi ratsastajaksi. Piritakin kysyi, että miltä se tuntuu, kun se näyttää niin helpolta! Helppoahan se olikin. Ei tarvinnut nostaa ulkopohketta nälkäkuoppaan tai vetää väkisin sisäkättä sään väärälle puolelle. Sacce mennä humputteli ravin tahdin muuttumatta niin suoralla kuin taivutuksessakin. Upea tunne!

Vasempaan sainkin sitten tehdä hieman enemmän töitä. Koska se oli selvästi paljon vaikeampi suunta, Pirita antoi meille luvan tehdä tarvittaessa voltti pitkän sivun alkuun. Pari kertaa näin menettelinkin, mutta sitten sain juonesta kiinni ja avut oikein jo kahta edellistä kulmaa hyväksikäyttäen. Oma asentoni ei varmastikaan ollut silmiä hivelevä, mutta peilistä katsoen taivutus oli lopulta ihan kelvollinen.

Laukka onnistui meiltä nyt todella hyvin - ainakin minun mielestäni! Sacce kääntyi keskihalkaisijalle ja laukkasi suoraan ja kääntyi helposti sinne minne piti. Ilmeisesti jumppa vasempaan oli auttanut, sillä etenkin siihen suuntaan saimme aikaiseksi kaksi kunnon kulmaa, sekä keskihalkaisijalta lyhyelle sivulle että lyhyeltä sivulta pitkälle sivulle. Oikeaan meinasin vähän pyöristää liikaa, mutta Piritan huomautettua asiasta onnistuin korjaamaan tien. Erityisen tyytyväinen olin siirtymisiin, sillä nostimme laukan keskihalkaisijan keskeltä Piritan pyytämään suuntaan, ja samalla kohdalla siirryimme myös laukasta takaisin raviin. Sacen ravi ei ole maailman helpointa istua, mutta hitaampaan askellajiin siirryttäessä sain muodon säilymään ja ravin laadukkaaksi heti ensimmäisestä askeleesta alkaen. Isoin ansio meni varmaankin kyllä Piritalle, kun hän osasi oikea-aikaisesti kieltää minua vetämästä ohjista...

Aivan lopuksi ratsastimme vielä hevosia pyöreälle kaulalle ja hitaampaan tempoon. Sacenkin kanssa tämä osoittautui oikeastaan tunnin haastavimmaksi harjoitukseksi, koska siinä vaiheessa alkoi jo vähän tehdä mieli juosta. Tein taas paljon kiemuroita ja vaihtelin suuntia, jolloin hevonenkin joutui kuuntelemaan ratsastajaa.

Piritan palaute tunnista lämmitti mieltä: "Siis sehän meni tosi hyvin!"

Viikonloppu alkoi siis oikein hyvissä tunnelmissa. On kerta kaikkiaan hienoa, että tavallisille tuntiratsastajille tarjotaan käyttöön myös näin hienoja hevosia. Vau. Ja vaikka tähän asti olen säilyttänyt ulkoisen tyyneyden syksyn tuntimuutoksista huolimatta, niin alan luultavasti itkemään, mikäli en pääse Piritan tunnille. Tämä tunti oli taas loistoesimerkki siitä, mistä olen valmis maksamaan Primuksen verrattain korkean hinnan. Kiitos!