Maiju - r. Sacce
Ei se sitten mennyt niin kuin insinöörimatematiikalla olisi voinut kuvitella: 2/3 + 1/3 ei olekaan yhtä kuin yksi, vaan jotain ihan muuta. Sacce oli taas edeltävällä tunnilla, mutta nyt se ei ollut aivan yhtä kiireinen kuin viikkoa aiemmin. Tasaiseksi saaminen oli kuitenkin aivan yhtä haasteellista.
Alkuveryttelyssä ratsastimme osin suurella keskiympyrällä. Käynnissä koitin vain pitää Sacen suorassa, asetuskin oli aivan minimaalinen etenkin oikeaan. Kun koitan pitää käden paikallaan ja vain ratsastaa jalalla vasten ohjaa, onnistun jostain syystä lukitsemaan kyynärpääni. Tällöin Sacella on vähemmän tilaa liikkua, ja se jännittyy helpommin. Pitäisi rohkeammin uskaltaa sekä ottaa että toisaalta rentoutua pyytäessäni sitä ottaman takajalat alleen.
Ravissa teimme selviä eteenratsastuksia, ja Sacen kanssa sai ajatella eteen alas -muotoa. Välillä kokosimme ravia selvästi. Harjoitusravipätkät olivat nyt aika kivoja, vaikka saankin edelleen keskittyä lantion joustoon ja vatsalihasten parempaan aktivointiin. Laukan lisääminen onnistui helposti, kokoaminen oli vaikeampaa, vaikka Sacce sen kyllä osaa. Menohaluista ei jää tämän hevosen kanssa onnistuminen kiinni!
Lopputunti oli taas aika käyntipainotteinen, sillä jatkoimme taivutusväistöjen maailmassa. Pitkän sivun alkuun voltti ja sulkutaivutusta suora. Sacella oli kova kiire. Koitin lähestulkoon seistä päälläni, mutta mikään ei auttanut. Kyllä Sacce taipui, välillä vähän liikaakin, mutta käynti oli jäykkää ja kipittävää. Oli tosi lohdullista, kun aikamme sulkutaivutuksia tehtyämme Maiju sanoi, että nyt alkaa hevoset näyttää kivoilta ja rennoilta - paitsi Sacce... Hän kyllä totesi lopuksi, että minä tein kaiken ihan niin kuin piti, mutta Sacce nyt vaan joskus on vähän vaikea saada rentoutumaan.
Vasta sitten helpotti, kun aivan tunnin lopussa saimme siirtyä raviin ja tulla pitkällä sivulla puolet avoa ja puolet sulkua. Keskellä piti siis vain vaihtaa taivutusväistöstä toiseen, mutta minä ihan ajautksissani ensimmäisellä kerralla tein sen perinteisen voltiin siihen keskelle. Melkein kuulin miten Sacce huokaisi, kun viimein sai ravata, ja se tanssikin nämä taivutukset vaivatta ja ihan rentona. Ei taidettu tulla kuin kahdesti, ennen kuin saimme jo siirtyä keventämään.
On ollut todella kiva ratsastaa taas samalla hevosella useampi tunti peräkkäin. Sacen kanssa kokonaisuuden hallinta on vielä hieman puutteellista, mutta ehkä näistä epäonnistumisistakin oppii jotain - ainakin onnistumiset tuntuvat sitten taas sitäkin hienommilta!
Alkuveryttelyssä ratsastimme osin suurella keskiympyrällä. Käynnissä koitin vain pitää Sacen suorassa, asetuskin oli aivan minimaalinen etenkin oikeaan. Kun koitan pitää käden paikallaan ja vain ratsastaa jalalla vasten ohjaa, onnistun jostain syystä lukitsemaan kyynärpääni. Tällöin Sacella on vähemmän tilaa liikkua, ja se jännittyy helpommin. Pitäisi rohkeammin uskaltaa sekä ottaa että toisaalta rentoutua pyytäessäni sitä ottaman takajalat alleen.
Ravissa teimme selviä eteenratsastuksia, ja Sacen kanssa sai ajatella eteen alas -muotoa. Välillä kokosimme ravia selvästi. Harjoitusravipätkät olivat nyt aika kivoja, vaikka saankin edelleen keskittyä lantion joustoon ja vatsalihasten parempaan aktivointiin. Laukan lisääminen onnistui helposti, kokoaminen oli vaikeampaa, vaikka Sacce sen kyllä osaa. Menohaluista ei jää tämän hevosen kanssa onnistuminen kiinni!
Lopputunti oli taas aika käyntipainotteinen, sillä jatkoimme taivutusväistöjen maailmassa. Pitkän sivun alkuun voltti ja sulkutaivutusta suora. Sacella oli kova kiire. Koitin lähestulkoon seistä päälläni, mutta mikään ei auttanut. Kyllä Sacce taipui, välillä vähän liikaakin, mutta käynti oli jäykkää ja kipittävää. Oli tosi lohdullista, kun aikamme sulkutaivutuksia tehtyämme Maiju sanoi, että nyt alkaa hevoset näyttää kivoilta ja rennoilta - paitsi Sacce... Hän kyllä totesi lopuksi, että minä tein kaiken ihan niin kuin piti, mutta Sacce nyt vaan joskus on vähän vaikea saada rentoutumaan.
Vasta sitten helpotti, kun aivan tunnin lopussa saimme siirtyä raviin ja tulla pitkällä sivulla puolet avoa ja puolet sulkua. Keskellä piti siis vain vaihtaa taivutusväistöstä toiseen, mutta minä ihan ajautksissani ensimmäisellä kerralla tein sen perinteisen voltiin siihen keskelle. Melkein kuulin miten Sacce huokaisi, kun viimein sai ravata, ja se tanssikin nämä taivutukset vaivatta ja ihan rentona. Ei taidettu tulla kuin kahdesti, ennen kuin saimme jo siirtyä keventämään.
On ollut todella kiva ratsastaa taas samalla hevosella useampi tunti peräkkäin. Sacen kanssa kokonaisuuden hallinta on vielä hieman puutteellista, mutta ehkä näistä epäonnistumisistakin oppii jotain - ainakin onnistumiset tuntuvat sitten taas sitäkin hienommilta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti