Ruokahalu kasvaa syödessä

15.5.2012 Primus Talli
Johanna - r. Sacce

Ruokahalu kasvaa syödessä, niinpä en voi olla aivan täysin tyytyväinen tähän Sacella ratsastamaani tuntiin.

Kaiken kaikkiaan kävi kyllä syntymäpäiväni kunniaksi aikamoinen tuuri. Olin siis varannut rästin Maijun klo 19 tunnille, mutta tallille päästyäni nimeäni ei löytynyt listasta lainkaan. Kysyvä ei tieltä eksy, joten ei kun Maijun puheille. Hänen tuntinsa oli täynnä, mutta viereiseltä uralta löytyi juuri sopivasti yksi paikka Johannan ryhmästä. Hetken Maiju tavasi hevoslistaa, josta sitten löysi minulle ratsuksi Sacen. Paljon paremmin ei olisi siis voinut hevosvalinnassa käydä...

Veryttely tehtiin aika itsenäisesti suurilla ympyröillä ja suoralla uralla, ensin hetki käynnissä ja sitten ravissa. Johanna valmennusmaiseen tyyliinsä kertoi kerralla koko ryhmälle pohkeiden käytöstä: jos hevonen menee liian hitaasti, käytetään nopeaa terävää pohjetta, jos taas halutaan pidentää askelta, pitää avun olla pidempi ja pehmeämpi. Sacen kanssa käytin molempia ratsastaakseni sitä kunnon tuntumalle ja toisaalta estääkseni sitä vetämästä ohjaa vastaan. Tällä  hevosella tasapainon löytäminen näiden kahden tilan välissä on kyllä aika haastavaa!

Laukassa Johanna osasi hyvin syventää istuntaani vanhalla tutulla ajatuksella häntäluun päällä istumisesta. Sacen laukka jää helposti lyhyeksi ja suuntautuu ylös, mutta liikettä paremmin myötäämällä saa laukastakin helpommin sujuvaa.

Tunnin päätehtävänä oli voltti ja pohkeenväistö käynnissä. Käänsimme vasemmassa kierroksessa pituushalkaisijalle, josta heti voltti oikealle. Keskihalkaisijaa jatkoimme sitten pohkeenväistöä vasemalle niin, että etupää pysyi keskihalkaisijalla. Voltin ajatuksena oli saada avut kohdilleen väistöä varten, väistössä kun on huomattavasti hankalampaa säilyttää linjaa ilman seinän tukea. Sitten suunnan muutos ja sama oikeassa kierroksessa.

Oikealle Sacce teki hyvin, joskin poikitus oli alkuun hieman liian lievä. Vasemmalle käytin liian voimakkaita apuja, poikitus kasvoi liian suureksi ja askeleista tuli horjuvia. Kun maltoin olla koko ajan säätämättä ja hieman päästää oikealta kunnollisen asetuksen saamiseksi, tuli väistöstäkin "perfect".

Aivan lopuksi ehdimme vielä hetken ravata ensin keventäen ja sitten alas istuen. Koska alkulaukka oli tehty oikeaan, tulimme nyt ravissa voltin vasemmalle, josta nostimme vasemman laukan keskihalkaisijalla. Sacce teki tämän moitteetta.

Se, mistä kritisoin itsenäni on tosiasia, etten saanut Sacen suuhun nyt yhtä vakaata tuntuma kuin reilu viikko sitten Piritan opastamana. Hevonen ei jännittynyt tai hidastellut tai juossut, mutta kieli livahti suusta pari kertaa, mikä indikoi tyytymättömyyttä - ei hyvä. Lisäksi sitä tuntui vaivaavan kesäillan itikat, ja se ravisteli heti ötököiden ilmestyessä näköpiiriini voimakkaasti kaulaansa.

Olisin varmasti pystynyt parempaan, jos en olisi alkanut urheilemaan liian pitkillä jalustimilla. Käynnissä homma vielä toimi, mutta ravissa ja laukassa pohje irtosi kyljestä liian helposti. Vasta lopun laukkaan lyhensin jalustimia, ja ehkä siksi tuo nostotehtävä sujuikin ongelmitta. Sacce on kyllä edelleen upea hevonen, ja mielelläni jatkaisin työskentelyä myös sen kanssa. Ei kai auta kuin varata lisää tunteja ja toivoa hevosvalinnoilta parasta!