Maiju - r. Sacce
Ennen uuden kauden alkua vähän mietitytti, että minkäköhän hevosen laukanvaihtotreeneihin oikein saan: jatkanko Sacella, palaanko Lassen selkään vai peräti Borasin, nyt kun säännölliset lauantaitunnit ovat osaltani loppu. Lasse oli joululomalla muuttanut uuteen kotiin, Borasin päivän työt päättyivät aiempaan estetuntiin, joten sain Sacen - mistä en tietenkään varsinaisesti ollut pahoillani tunnin teeman huomioiden.
Jätimme aluksi jalustimet pois jalasta ja ratsastimme pohkeenväistöjä käynnissä keskihalkaisijalta kohti uraa. Maiju kertoi, että käynti on Sacelle vaikein askellaji, joka menee helposti kiireiseksi. Tämän huomasin etenkin väistöissä, joissa ruuna olisi mielellään kiihdyttänyt vauhtia ja tehnyt todella jyrkän väistön suoraan uralle. Se piti pitää tarkasti pohkeiden välissä ja huolehtia siitä, että ei juurikaan käyttänyt väistättävää apua vaan enemmänkin eteenajavaa. Sacelle teki myös hyvää se, että väistön sai lopettaa ennen uraa. Tämän ja koko väistön tarkoituksena oli hakea tuntumaa ulko-ohjalle.
Kevyessä ravissa kokoonnuimme pääty-ympyröille, joilla tehtiin myös aika pitkä laukkaveryttely vasempaan. Ensin vain laukattiin, mutta sitten tehtiin useita täsmällisiä laukannostoja siten, että puolet ympyrästä ravattiin ja puolet laukattiin. Sacce sai ravata aika isosti ennen kuin se nosti laukan sulavasti ilman hypähdystä. Se alkoi myös kovasti ennakoida nostoa, enkä meinanut ehtiä ratsastaa ravia kuosiin ennen kuin se olisi jo taas ollut laukkaamassa.
Kun tuli aika siirtyä raviin, Sacce näytti itsestään juuri sen puolen, mitä olen aina pitänyt kovin haastavana. Se nojasi vahvasti ohjaan ja olisi venähtänyt pitkäksi siirtymisessä. Maiju neuvoi, että jatkan ravia niin kauan, kunnes Sacce antaa periksi ja siirtyy koottuna käyntiin. Sain kokeilla aina välillä, miten Sacce vastaa pidättäviin apuihin, ja jos se se vähänkin vastusti, jatkettiin uudestaan ravia. Sain pyöriä aika monta ylimääräistä kierrosta harjoitusravia ympyrällä, ennen kuin sain Sacen rehellisesti pohkeiden ja ohjan väliin ja hallitustin käyntiin.
Tässä vaiheessa oltiin työskennelty jo niin pitkään, että kello oli jo varttia vaille. Ehdimme kuitenkin vielä valmistella tulevia vaihtoa laukkalävistäjillä. Nostimme siis kaikki käynnistä laukan ja tulimme osastona muutamia kertoja diagonaalin laukassa siten, että siirtyminen tehtiin vasta aivan uralla. Maiju pyysi meitä laskemaan laukan tahtia ainakin mielessämme samoin kuin edellisellä estetunnilla. Jos hevoset kiihdyttävät lävistäjällä, ne joko tekevät vaihdon tai sitten siirtyvät holtittomasti raviin ennen aikojaan. Sacen kanssa jokin loksahti kohdalleen, ja saimme aikaiseksi hyvää tasaista hallittua laukkaa. Vaikka Saccekin selvästi ymmärsi uran lähestyvän ja olisi kenties mielellään vaihtanut, pääsin kerrankin ratsastamaan tasaista laukaa uralle asti ilman vaihtoja. Siitä on hyvä jatkaa.
Tunnin jälkeen sanoi Maijulle, että Sacce on tosi hieno, mutta mielestäni tosi haastava. Se on vaikea saada tasaiseksi: välillä se on edestä ihan tyhjä ja sitten taas painaa kädelle. Käden kanssa pitäisi olla vakaa ja tasainen, mutta toisaalta puolipidätteitä tarvitaan paljon, jotta ruuna ei ala vaan nojata edessä kättä vasten. Sen saaminen jalkojen väliin ei sekään ole ihan yksinkertaista, sillä se helposti väistelee jalkaa ja jopa mutkittelee alta pois. Sacce on kyllä jännä ja mielenkiintoinen sekoitus tietynlaista omanarvontuntoa, kovuutta ja herkkyyttä.
Jätimme aluksi jalustimet pois jalasta ja ratsastimme pohkeenväistöjä käynnissä keskihalkaisijalta kohti uraa. Maiju kertoi, että käynti on Sacelle vaikein askellaji, joka menee helposti kiireiseksi. Tämän huomasin etenkin väistöissä, joissa ruuna olisi mielellään kiihdyttänyt vauhtia ja tehnyt todella jyrkän väistön suoraan uralle. Se piti pitää tarkasti pohkeiden välissä ja huolehtia siitä, että ei juurikaan käyttänyt väistättävää apua vaan enemmänkin eteenajavaa. Sacelle teki myös hyvää se, että väistön sai lopettaa ennen uraa. Tämän ja koko väistön tarkoituksena oli hakea tuntumaa ulko-ohjalle.
Kevyessä ravissa kokoonnuimme pääty-ympyröille, joilla tehtiin myös aika pitkä laukkaveryttely vasempaan. Ensin vain laukattiin, mutta sitten tehtiin useita täsmällisiä laukannostoja siten, että puolet ympyrästä ravattiin ja puolet laukattiin. Sacce sai ravata aika isosti ennen kuin se nosti laukan sulavasti ilman hypähdystä. Se alkoi myös kovasti ennakoida nostoa, enkä meinanut ehtiä ratsastaa ravia kuosiin ennen kuin se olisi jo taas ollut laukkaamassa.
Kun tuli aika siirtyä raviin, Sacce näytti itsestään juuri sen puolen, mitä olen aina pitänyt kovin haastavana. Se nojasi vahvasti ohjaan ja olisi venähtänyt pitkäksi siirtymisessä. Maiju neuvoi, että jatkan ravia niin kauan, kunnes Sacce antaa periksi ja siirtyy koottuna käyntiin. Sain kokeilla aina välillä, miten Sacce vastaa pidättäviin apuihin, ja jos se se vähänkin vastusti, jatkettiin uudestaan ravia. Sain pyöriä aika monta ylimääräistä kierrosta harjoitusravia ympyrällä, ennen kuin sain Sacen rehellisesti pohkeiden ja ohjan väliin ja hallitustin käyntiin.
Tässä vaiheessa oltiin työskennelty jo niin pitkään, että kello oli jo varttia vaille. Ehdimme kuitenkin vielä valmistella tulevia vaihtoa laukkalävistäjillä. Nostimme siis kaikki käynnistä laukan ja tulimme osastona muutamia kertoja diagonaalin laukassa siten, että siirtyminen tehtiin vasta aivan uralla. Maiju pyysi meitä laskemaan laukan tahtia ainakin mielessämme samoin kuin edellisellä estetunnilla. Jos hevoset kiihdyttävät lävistäjällä, ne joko tekevät vaihdon tai sitten siirtyvät holtittomasti raviin ennen aikojaan. Sacen kanssa jokin loksahti kohdalleen, ja saimme aikaiseksi hyvää tasaista hallittua laukkaa. Vaikka Saccekin selvästi ymmärsi uran lähestyvän ja olisi kenties mielellään vaihtanut, pääsin kerrankin ratsastamaan tasaista laukaa uralle asti ilman vaihtoja. Siitä on hyvä jatkaa.
Tunnin jälkeen sanoi Maijulle, että Sacce on tosi hieno, mutta mielestäni tosi haastava. Se on vaikea saada tasaiseksi: välillä se on edestä ihan tyhjä ja sitten taas painaa kädelle. Käden kanssa pitäisi olla vakaa ja tasainen, mutta toisaalta puolipidätteitä tarvitaan paljon, jotta ruuna ei ala vaan nojata edessä kättä vasten. Sen saaminen jalkojen väliin ei sekään ole ihan yksinkertaista, sillä se helposti väistelee jalkaa ja jopa mutkittelee alta pois. Sacce on kyllä jännä ja mielenkiintoinen sekoitus tietynlaista omanarvontuntoa, kovuutta ja herkkyyttä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti