maanantai 31. maaliskuuta 2014

Hurlumheitä

24.3.2014 Primus Talli
Maiju - r. Sacce

Aavistelin jo pahinta, kun saapuessani tallille kentällä loistivat valot. Ja niinhän siinä sitten kävi, että meidän tunti pidettiin kokonaisuudessaan ulkona. Ainoastaan selkään ja selästä nousimme vielä maneesissa. Hevosethan ovat tässä pitkin tätä eriskummallista talvea ja kevättä käyneet säännöllisesti ulkona, mutta aina näissä kevään ensimäisissä kenttätunneissa on sellaista ylimääräistä jännitettä ja jännitystä. Hevoset ovat liikuttavan innoissaan päästessään maneesista avaraan ulkoilmaan, ja onhan se tietenkin ratsastajillekin aivan ihanaa.

Jatkoin Sacella, joka oli aiemman esteryhmän kanssa mennyt jo lopputunnin kentällä. Se oli kuulemma ollut aivan rauhallinen, mikä on Sacesta ihan helppo uskoa. Laitoin kuitenkin varmuuden vuoksi turvaliivin, lähinnä tuomaan itsevarmuutta tällaisella arkajalalle. Jännitystä ei varsinaisesti vähentänyt se, että kentälle saavuttuamme takanurkassa vilisti lauma jotain eläimiä...

Hevoset käyttäytyivät kuitenkin pääosin todella siivosti. Vain Velillä ja Roopella oli vähän ylimääräistä energiaa. Käytimme lähes koko kenttää, ja aloitimme tekemällä ravissa kiemuraurat pitkille sivuille ja voltit lyhyille. Saccea ei taaskaan oikein voinut ratsastaa rennolla kädellä reippaaseen raviin, koska sillä oli vauhtia jo valmiiksi ihan riittävästi. Koitin sitten tehdä tarkat kulmat ja taivuttaa kiemuralla ja voltilla ihan olan takaa, jotta saisin sitä vähän rentoutumaan ja pehmeämmäksi. Se oli kuitenkin haastavaa, sillä edessä oli aina tyhjää baanaa mitä painella. Kun voltit korvattiin käyntisiirtymisillä, oli käynti aluksi aika hirveää, jännittynyttä ja kipittävää. Se kuitenkin parani kerta kerralta, kun en päästänyt Sacce ravaamaan ennen pientä rauhoittumista. Ravisiirtymisissä taas piti käyttää nopeaa pohjetta, jotta liike tuli takaa eteen.

Kevyttä ravia jatkoimme kohta isolla keskiympyrällä, kaikki viisi ratsukkoa yhdessä. Hevosia koitettiin ratsastaa sellaisen loppuravimuotoon, jotta ne venyttelisivät kunnolla ja isoa liikettä saataisiin suuntautumaan enemmän eteen, ei niinkään ylös. Mitä enemmän Sacce venytteli, sitä enemmän sen vauhti kiihtyi. Laukassa Maiju pyysi päästämään pidempää ohjaa ja ratsastamaan kunnolla eteen, mutta jouduin aina välillä keräämään hevosen takaisin, sillä vauhti alkoi karata hallinnasta.
Se oli kuitenkin Roope, joka vähän karkasi. Roope puski loikkien väkisin ympyrältä sisään Sacen takapuolen kohdalla, ja siitäkös Sacce ei tykännyt lainkaan. Se otti jalat alleen ja liekö heittänyt pukinkin. Joka tapauksessa jalustimet karkasivat ja päädyin testaamaan kentän kuntoa lähietäisyydeltä. Lopulta jouduimme laukkaamaan siten, että Roope ja Veli menivät kummatkin yksin, ja sitten me loput kolmistaan. Maiju sanoi, että jos jaksaa loikkia ja pukitella, niin jaksaa varmasti myös laukata ympyrällä.

Laukan jälkeen jatkoimme taivutusväistöillä, tarkemmin sanoen sulkutaivutuksilla diagonaalilla. Suoritustamme ei voi kehua, sillä en taaskaan saanut käyntiä hallituksi. Välillä tuli ihan hyviä pätkiä, kun sain Sacen keskittymään sisäpohkeeseen ja liikkumaan myös eteen. Silloin se selvästi ryhdistäytyy ja polkee paremmin alleen, mutta aika pian ulkokentän ihanuus taas vei voiton ratsastajasta.

Loppuravi ja siirtyminen takaisin maneesiin sujui ilman isompia ongelmia, mutta rentoa eteen alas -ravia en kyllä tällä kerralla pystynyt ratsastamaan. Onneksi hevoset tottuvat äkkiä taas avaraan ulkomaailmaan, ja päästään nauttimaan täysipainoisesta työskentelystä ihanan isolla kentällä. Tämä tunti oli vähän tällaista hurlumheitä, enkä minäkään oikein pystynyt keskittymään itse asiaan. Sacen kanssa työsarkaa kyllä riittää jatkossakin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti