Pirita - r. Foxy
Jatkoimme laukkateemaa tavoitteena päästä tekemään monen muun ryhmän tavoin laukanvaihtoja. Ratsukseni sain jälleen ihanan Foxyn. Ruuna kiskotteli taas kovasti takakoipiaan karsinassa, joten päätin (taas kerran) panostaa heti alusta riittävään eteenpäinpyrkimykseen vetreyttäkseni ratsuani. Sepäs oli vaan helpommin sanottu kuin tehty.
Alkukäynti tuntui hyvältä, molempiin suuntiin, sillä Foxy kulki rennosti pitkällä askeleella sen kummemmin patistelmatta. Ravi oikeaan sujui hyvin, vasempaan sai olla tarkempi tasapainottamisen kanssa. Vaihdoimme välillä ympyrää, ja aina uuteen suuntaan meinasi vauhti hiipua ja ratsu venähtää pitkäksi. Piti olla tarkkana ohjien kanssa, etten päästänyt niitä liian pitkiksi ja hevosen ryhtiä huonoksi.
Ensin laukkasimme oikeaan, ja ehdin jo fiilistellä kerrankin itsekseen laukkaavaa Foxya. Sitten Pirita totesi, että Sannan hevonen on rento, mutta eteenpäinpyrkimystä ei ole riittävästi. Se siitä hyvänolontunteesta: olin jäänyt vaan istumaan ja antanut ruunan taas valahtaa pitkäksi. Oikeaan kierrokseen sain vielä sentään pakettia vähän kasaan, mutta vasen oli tuskien taivalta. Piritakin jo vähän hermostui, kun kukaan meistä ei laukannut kunnolla edes harjoituslaukkaa, vaan kaikki hiihtelivät ympyröillä miten sattuu. Eihän sellaisesta temposta voi alkaa kokoamaan saati tekemään mitään vaihtoja, kun moottori ei ole mukana.
Itse laukanvaihtoja emme vielä tällä tunnilla tehneet, vaan vain valmistelevia harjoituksia. Aloitimme tulemalla käynnissä pitkälle sivulle selvästi uran sisäpuolelle ja nostamalla siitä vastalaukan. Kierros oli vasen eli laukka oikea, Foxyn helpompi suunta siis. Tämä onnistui meiltä tosi hyvin, sillä Foxy nosti oikean laukan jokaisella kerralla. Sain yllättävän helposti pidettyä sen suorana nostossa ja myös koko pitkän sivun ajan, jonka päässä siirryimme raviin ja lyhyellä sivulla taas takaisin käyntiin. Pirita neuvoi ratsastamaan hieman rohkeammin vielä kohti siirtymistä ja edelleen ravissa, jotta siirtymisestä tulisi hieman sujuvampia. Välillä jätinkin noston väliin ja ravasin reippaasti toisen pitkän sivun nostaen ryhtiä. Lopulta nämäkin onnistuivat kivasti niin, ettei Foxy ainakaan kovin pahasti noussut pois muodosta missään vaiheessa tehtävää.
Lukuisten nostojen jälkeen menimme kukin omalle kymmenen metrin voltillemme. Meitä ei ollut tunnilla kuin neljä, joten tilaa oli ruhtinaallisesti ja Piritan tarkka silmä tavoitti kaikki vielä normaaliakin paremmin. Tarkoituksena oli laukana voltilla vasenta laukkaa, ja siirtää laukasta käyntiin juuri kohdattaessa ura, käytännössä siis maneesin laitaa apuna käyttäen.
Tähän tehtävään olimme Foxyn kanssa hyytyä. Tai no, hyydyimmekin. En saanut sitä millään laukkaamaan riittävän tarmokkaasti pienellä voltilla. Siirtymiset toki sujuivat käyntiin kuin tanssi, koska ruuna olisi mielellään kävellyt koko ajan. Miten ihmeessä pärjäämme Foxyn kanssa hienosti käynti- ja ravitehtävissä, mutta laukka on aina niin pirun hankalaa? Oma istuntapakettikin hajoaa aina täysin ja alan heilua ihan miten sattuu satulassa, heti nostoyrityksistä alkaen. Raivostuttavaa! Kyllä tulee kesän istuntakurssi taas tarpeeseen.
Saimme kuitenkin lopulta pari kohtuullista suoritusta aikaiseksi, ja pääsimme viimeiseen vaiheeseen: laukanvaihtoon käynnin kautta. Se tehtiin rata poikkisuuntaan leikkaa -tiellä keskellä maneesia. Olimme vuorossa kolmansina, ja edellisillä ratsukoilla ei siirtyminen ollut oikein onnistunut ilman raviaskelia ja tiessäkin oli toivomisen varaa. Minä päätin keskittyä ensin tien ratsastamiseen, mutta se päättyikin Foxy-loikkaan ja ratsastajan valahtamiseen kaulalle. Pirita oli nimittäin juuri viemässä laidan taakse juoksutusraippaa, ja Foxy parka varmaan kauhistui, että raippa oli tarkoitettu hänelle...
Uusi yritys, missä meillä suurin ongelma oli taas laukkaaminen. Saimmekin tehdä muutaman pääty-ympyrän Piritan valvovien silmien alla, ennen kuin Foxy oli edes joten kuten menossa eteenpäin eikä röhnöttänyt etupainoisena. Tie meni hyvin ja päätin, että tätähän emme moneen kertaan joudu tulemaan, ja pam - Foxy siirtyi taas suoraan käyntiin. Myös nosto oikealle onnistui, tosin käyntiaskelia taisi tulla pari liikaa. Tässä vaiheessa tuntia olin niin poikki, etten luultavasti olisi enää jaksanut tehtävää toiseen kertaan ratsastakaan...
Oli siis todella tehokas tunti, joka kyllä jätti taas sopivasti hampaankoloon. Laukkateema jatkuu varmaankin vielä pari kertaa, mutta sitten olisi kyllä kiva päästä jatkamaan Foxylla ja kokeilla, pääsenkö enää ravissakaan fiilistelyvaiheeseen vai onko meistä tullut siinäkin tahmatassupari.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti