Puhti pois

2.6.2012 Primus Talli
Pirita - r. Eetu

Edellisen illan katastrofin jälkeen olin tyytyväinen siitä, että pääsisin nollaamaan koko kaameuden heti seuraavana päivänä. Kuvittelin liihottelevani normitunnin Lululla, tai ehkä Dariosolla, jolla viimeksi lauantairästini menin... Mutta molemmat näyttivät viettävän ansaittua vapaapäivää, ja sainkin Eetun. Se on minulle tuttu aivan sen Primuksen alkuajoilta, jolloin menin sillä paljon. Sittemmin tiemme ovat kohdanneet satunnaisesti, eikä yhteistä säveltä ole oikein löytynyt.

Ongelma Eetun kanssa minulla on näköjään nykyään se, etten saa määritettyä sille riittävän selvästi sopivaa raamia, johon me molemmat olisimme tyytyväisiä. Ruunasta tulee helposti aivan tyhjä edestä, jos moottori ei ole kunnolla käynnissä. Pitkänä taas se saattaa lönkötellä suht reippaastikin, mutta sellaisella hevosella mistään tehtävistä on turha uneksiakaan. Näiden kahden muodon välillä taistelin koko tunnin niin, että meinasin jo puolessa välissä heittää ohjat naulaan. Edellinen tunti painoi pohkeissa, ja lukko omassa tekemisessäni pysyi visusti kiinni. En vaan osannut.

Yritin ihan tosissani saada Eetun kulkemaan itsestään eteen. Piritakin sanoi, että sillä on isot liikkeet ja sen pitää mennä reippaammin. Sain lisäksi tehtäväksi keskittyä siihen, että hevonen kulkisi suorana suoralla. Käynnissä otin paljon pysähdyksiä ja liikkeellelähtöjä pyrkien herkkyyteen ja terävyyteen. Tästä ei ollut sanottavaa hyötyä ravia ajatellen, sillä jouduin pääty-ympyrällä välillä päästämään Eetun pitkäksi ettei se olisi täysin hyytynyt. Laukkaympyrällä sain jo pyörähtää urallakin saadakseni ruunan laukkaamaan, mikä auttoikin - hetken.

Koska kyseessä oli tämänkin ryhmän viimeinen tunti, ei mitään uutta teemaa enää aloitettu vaan mentiin pohkeenväistöä. Pitkän sivun alusta uralta sisään kohti keskihalkaisijaa, jossa suoristus, ja sitten väistö takaisin pitkän sivun loppuun. Tätä sik-sak-väistöä teimme ensin käynnissä ja sitten ravissa. Sekin oli Eetun kanssa tuskien taival. Ratsuni muoto oli kuin alkeiskurssilla. Väistön jyrkkyyttä oli vaikea kontrolloida, koska Eetu ei juurikaan reagoinut kuin pelkkään väistättävään pohkeeseen. Sitä taas siirsin epätoivoissani liian taakse, jolloin takaosa meni helposti edelle. Tuloksena oli liian jyrkkä väistö liian hitaassa tempossa. Ravissa otin pari kertaa ohjat reilusti toiseen käteen ja huomauttelin toisella kädellä jatkuvasti raipalla pohkeen taakse. Parani vähän.

Lopuksi laukkasimme paitsi ympyröillä myös koko maneesissa. Tempo ei saanut muuttua kaarevalta uralta poistuttaessa. Eetulle pitkät suorat tuntuivat sopivan, joten keräsin viimeiset voimani ja itsetuntoni rippeet ja koitin vielä kerran saada sitä molemmille ohjille molempien pohkeiden väliin. Viimeiset viisi minuuttia aktiivisesta työskentelystä ruuna sitten kulkikin edes vähän sinne päin, jopa Piritan mielestä. Muutoin Pirita sitten jättikin varsin kohteliaasti kommentoimatta suoritustamme sen kummemmin...

Eetu jäi estetunnille, mutta olin niin loppu, että katsoin parhaaksi olla lösähtämättä maneesin lehtereille, mikäli mielin vielä saman päivän aikana selviytyä kotiinkin. Ratsastamaan pääsen seuraavan kerran jo yhden lepopäivän jälkeen, kun kesäkausi tuo tullessaan viikoittaisen teematunnin sekä viiden päivän mittaisen istuntakurssin - ja voi miten tarpeeseen se tuleekaan!