Pirita - r. Eetu
Jo hevoslistasta näki, että nyt päästäisiin itse asiaan: laukanvaihtohin. Ratsuinamme oli mm. Wille, Roope, Emmy ja Eetu, joka oli jälleen merkitty minulle. Ratsastin Eetulla Maijun opastuksessa pari vuotta sitten kymmenkunta kertaa, ja tein sillä myös vuosi sitten tämän perjantairyhmämme laukanvaihtotunnin. Moni edistyneempi ryhmä oli jo alkukaudesta harjoitellut vaihtoja, ja nyt oli siis meidän vuoromme. Eetu tosin oli juuri palannut lomalta, eikä se ollut ehtinyt tehdä kuin yhden tunnin ennen tätä.
Selkäännousu oli entisenlainen tai ehkä joka vieläkin varovaisempi operaatio. Vyö jätettiin täysin löysälle ja minä kipusin jakkaralta selkään. Piritan ohjeen mukaan en tehnyt muuta kuin istuin, jalat jalustimissa (jotka olivat varsin viehättävästi ainakin kolme reikää eri pituiset) mutta irti kyljistä. Sitten Pirita talutti meitä vähän matkaa ja kiristi vyötä taputellen vatsaa. Sama toistui muutaman kerran, ja sitten sain säätää jalustimet ja alkaa ratsastaa. Aluksi kyllä oli vaan sellainen odottava fiilis, että koska se rodeo alkaa, mutta ei sitä onneksi tullut.
Keräännyimme kahdelle pääty-ympyrälle ravaamaan. Eetun kanssa sain neuvoksi pitää hevosen suorana ja vasemmassa kierroksessa jopa asettaa hieman ulos oikealle. Ensin en saanut ruunaan mitään kontaktia, se ei liikkunut ja nyppi ohjia. Koitin parhaani mukaan noudattaa Piritan edellisellä tunnilla Marellen kanssa erittäin hyvin havainnollistamaa napakkaa pohkeiden käyttöä - siis vain ja ainoastaan pohkeiden, ei lisäksi heiluvaa ylävartaloa tai pumppaavaa istuntaa. Napauttelin minkä ehdin, sitten rohkaistuin antamaan myös raippaa ja ottamaan vähän jämäkämpää tuntumaa, ja homma alkoi toimia hieman paremmin.
Laukassa oikeaan kierrokseen Eetu alkoi testata ratsastajaa: onko pakko loman jälkeen? Se pomppi ja rikkoi helposti laukan raville ja Piritan mukaan vain odotti, että saa siirtyä siitä sitten käyntiin. Ympyrällä en saanut Eetuun riittävästi puhtia, vaan laukka suuntautui enemmän ylös kuin eteen. Saimme lopulta mennä koko uraa muiden jo kävellessä. Pirita antoi ohjeeksi kaksi ohjaa, kaksi pohjetta, eli Eetu suoraan ja riittävästi eteen. Muutaman kierroksen se otti, ennen kuin Eetu taipui tahtooni ja laukkasi reippaasti muodossa tukeutuen molempiin ohjiin. Hyvin ratsastettu, sanoi Piritakin. Ratsastajalla hiki virtasi, ja edessä häämöttävät laukanvaihdot tuntuivat maratonin kaltaiselta urheilusuoritukselta.
Kokoonnuimme pääty-ympyrälle. Siitä nostaisimme vuorotellen laukan, työstäisimme sen vaihtokuntoon ympyrällä ja tulisimme sitten koko rata leikkaa, jonka keskellä vaihto. Ensin kuitenkin kertasimme laukanvaihtoa liikkeenä. Hevosesta kun pitäisi löytyä riittävästi eteenpäinpyrkimystä, jotta sitä voisi koota vaihtoa varten. Hevosen pitäisi olla suora ja asettuneena laukan puolelle. Ratsastajaa vaihdossa auttaa tuttu kolmeen laskemien: yksi, siirto, vaihto. Ykkösellä puolipidäte, kakkosella sisäpohje siirtyy edestä taakse, kolmosella annetaan sisäpohkeella laukanvaihtoapu. Vasta vaihdon jälkeen tulee kaikki muu, kuten asetus uuteen suuntaan ja ratsastajan painon vaihto myötälaukan puolelle.
Eetun kanssa saimme pyöriä oikeaan kierrokseen pääty-ympyrällä hetken aika, ennen kuin laukka oli tyydyttävää. Ruuna protestoi voimakkaasti pomppimalla, kun patistin sitä eteen ja kokosin. Lopulta se kuitenkin taas nöyrtyi ja pääsimme tulemaan lävistäjän Piritan avustaessa laskuissa. Vaihto tuli askelen myöhässä, mutta muutoin oli ok. Vasempaan kierrokseen emme olleetkaan vielä laukanneet, ja se tuntui ensin aivan mahdottomalta. Mutta sitten taas suoristin hevosen ulkoa ja käskin voimakkaasti ulkopohkeella, minkä jälkeen laukka oli paljon parempaa kuin kertaakaan oikeaan kierroksen. Vaihtokin sujui hienosti juuri silloin kuin pitikin.
Toisella kerralla oikeasta kierroksesta pääsimme ympyrältä nopeasti lävistäjälle, mutta Eetu vaihtoi laukan ennen kuin ehdin sirtää pohjetta. Takaisin siis ympyrälle, ja nytpä Eetua ei enää huvittanutkaan. Piritakin sanoi, että nyt kestää liian kauan, ennen kuin sain Eetun taas järjestykseen. Raju asetus oikealle, ja nyt vaihto tuli samoin kuin ensimmäinen vähän myöhässä. Siihen oli tyytyminen tällä kerralla. Ainakin vielä ensi viikolla jatketaan, mahdollisesti myös seuraavalla, koska on hiihtoloma. Kotiläksyksi saimme kerrata Kyra Kyrklundin kirjasta laukanvaihdon, jotta seuraavalla kerralla olisimme sisäistäneet tehtävää hieman paremmin.
Lopuksi vielä ravasimme ympyrällä ja koko uralla hetken. Eetu oli nyt oikein mukava ja sain sen kulkemaan suorana molempiin kierroksiin. Pirita vaati ravia vielä hieman enemmän eteen, että liike tulisi koko kropasta. Olin tyytyväinen lopputulokseen, ja Piritankin sanoi, että työstin ruunaa hyvin. Olin aivan naatti tehokkaan tunnin jälkeen - tällaiselle tunnille olisi hyvä tulla jonkun sellaisen henkilön kokeilamaan, jonka mielestä ratsastaminen on vaan hevosen selässä istumista...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti