3.9.2017 - Hanna - r. Aku
Kyllä oli tällä ratsastajalla leveä hymy, kun luin sunnuntaiaamuna hevoslistaa tallilla: Aku! Vaihdoin syyskuun puolivälistä yhden tunnin tähän tuntiin tietämättä ryhmästä yhtään mitään. Siinä sattui tänä sunnuntaina olemaan kaksi muutakin sijaista, mutta se tuntui oikein kivalta porukalta. Lisäksi oli jälleen kerran erittäin hyvä jonkun toisenkin opettajan tunnilla, kaikki kun painottavat vähän eri asioita. Hannahan on erityisen tarkka ratsastajien istunnasta, ja minä sainkin läpi tunnin siitä huutia - ja aivan aiheesta!
Aku palautettiin tarhasta karsinaan sopivasti ennen tuntia. Se oli nautiskellut ja hieman kurainen, mutta mikäpä sitä puunatessa. Puunasin jopa sellaisella hartaudella, että melkein tuli kiire tunnille.
Alun käynnissä ja kevyessä ravissa Aku tuntui tosi hyvälle. Päästiin rennosti liikkelle molemmat, ja ruuna liikkui reippaasti ihan itsekseen. Hanna kiinnitti heti alussa huomiota oikeaan ohjaspituuten vähän samoin, kuin sillon kesällä omalla vakitunnillani. Kevättalven demoratsastuksen jälkeen olen ratsastanut Akua puoli stopparia pidemmällä ohjalla ja avoimemmassa muodossa, mikä on ollut avain onnistumisiin, ja toimi nytkin.
Maneesiin oli rajattu pitkä koulurata, jolla ratsastimme. Suuntaa vaihdettiin sopivasti rataharjoitusta ajatellen B:3-ohjelman nelikaarisella kiemurauralla muutamaankin otteeseen. Kiemuralla Aku innostui aivan yhtäkkiä ja kiihdytteli niin, että hyvä kun kyydissä pysyin. Ilmeisesti raippani oli hipaissut kylkeä väärässä kohdassa vahingossa, ja Hanna pyysi minua jättämään sen pois. Raippaa en tunnilla kyllä missään vaiheessa olisi tarvinnutkaan, sen verran virtaa Akussa oli!
Sillä oli selvästi kivaa, mutta ratsastajaan tämä vaikutti niin, että vetäydyin selässä ihan ihmeelliseen myttyyn, josta Hanna joutui siis jatkuvasti huomauttamaan. Korjasin kuulemma aina hyvin kun hän muistutti, mutta käperryin uudestaan hetken päästä. Kyllä nolotti, kun yleensä vielä pystyin istumaan Akulla omaan tasooni nähden ihan hyvin, kiitos pidempien jalustimien, joita kannusten kanssa käytän. Lopputunnista Hanna oikein sanoi, että hevonen näyttää ihan hyvältä, älä siitä huolehdi, mutta istunta... Kaarrossa Hanna vielä demonstroi, mitä tapahtuu, jos Aku kiskaisee ohjista yhtäkkiä. Kun istuin könöttäen eteenpäin, lensin tietenkin kaulalle Hannan kiskaistessa ohjista. Istuinluilla ryhdikkäänä vatsalihakset tiukkoina kiskaisu ei saanut minua hievahtamaankaan.
Tunnilla tehtiin aika paljon siirtymisiä ja temponvaihdoksia, mikä ehkä vielä kiihdytti Akua entisestään. Näitä tultiin niin, että muutos tapahtui aina joka toisen kirjaimen kohdalla. Siis kaksi väli koottua ravia, kaksi lisäten, tai kaksi ravia, kaksi laukkaa, tai kaksi väliä harjoituslaukkaa, kaksi lisäten. Laukkalisäyksissä loppui kyllä vähän ratsastajan kantti, koska en mitenkään ehtinyt siinä seuraavassa kahdessa välissä ottamaan virkeää Akua taas takaisin kiinni... Jostain kumman syystä puolirata leikkaa ja pitkän sivun loppuun vastalaukassa taas onnistui molempiin suuntiin kohtuu hyvin. Oikeasta vasempaan Aku hieman jännittyi, eikä siirtyminen raviin ollut järin kaunis. Vasemmasta oikeaan oli oikeastaan tosi hyvä, mutta Aku putosi raviin pikkaisen liian nopeasti. Korjasin tämän vastalaukalla pitkällä sivulla, jossa ei ollut vaikeuksia.
Kannukset olivat raipan tavoin tällä tunnilla ihan turhat. Aku ei kuitenkaan pirteydestään huolimatta tehnyt tuona sunnuntaina kuin tämän yhden tunnin, joten sain rauhassa hoitaa sen poiskin. Pesin ja ja puunasin sitä lopulta tunnin... Olenko koskaan aiemmin sanonut, että sen kanssa on vaan niin kovin kiva puuhailla?! Tästä tunnista jäi myös paljon hampaankoloon kadotetun istunnan vuoksi. Ajattelinkin, että kunhan koiraharrastushommat vähän rauhoittuvat, niin loppusyksystä haluan ehdottomasti muutamalle Hannan tunnille oikaistavaksi - tai Eevan, nekin ovat nimittäin olleet tosi kivoja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti