10.1.2018 - Maiju - r. Aku
Seurasin jälleen Kiki Nybergin jälkimmäisen valmennustunnin, minkä jälkeen ehdin vielä kantaa vähän puomeja esteryhmälle ja seurata Eevankin koulutuntia, ennen kuin palasin talliin Akua puunaamaan. Viimein olin myös muistanut hankkia sokeripaloja, vaikka Aku kyllä lähes poikkeuksetta on oma hauska itsensä ilman mitään polettejakin.
Tunti aloitettiin vanhanaikaisilla etuosakäännöksillä! Maiju sanoi, että se on oikeasti
hyvä liike, mutta sitä ei tule tehtyä enää, koska se on poistettu kaikista
kouluohjelmista. Minä muistan aikanaan B-merkin kouluohjelmassa vääntäneeni näitä Sentulla juurikin tuomarin nenän edessä... Tehtiin useita käännöksiä molempiin suuntiin niin, että otettiin
seis, asetus, kaksi askelta käyntiä ja siitä käännös. Hevoset piti
herättää tekemään nopeita askeleita takajaloilla, eli tehtävä toimi
sellaisena takaosan aktivoijana. Nopeaa pohjetta ja tarvittaessa naps
naps raipalla. Aku oli vähän ihmeissään tästä ja venkoili aluksi minkä ehti!
Ravissa tultiin heti
ympyrälle ja tehtiin "loppuveryttely" eli eteen alas, tosin loppuveryttelystä poiketen reippaassa tempossa. Minä olin heti innoissani, tämä on Akulle
juuri hyvä tapa aloittaa! Se olikin ensimmäiset puoli tuntia ihan mahtavan
hyvä. Teimme ympyrällä ravia ja laukkaa, laukassa vähän koottiin ja
pienennettiin ympyräää. Ei saanut muoto muuttua kuitenkaan, eli piti
olla edelleen siellä pyöreällä pitkällä kaulalla. Maiju seisoi kellon
päädyssä nurkassa, ja kerran Aku vähän kiihdytti. Maiju sitten sanoikin,
että nykyään Aku on tosi tarkka siitä mitä hän siellä nurkassa tekee.
Minä tuskin huomasin, eikä Akukaan sen jälkeen onneksi.
Sitten tultiin käynnissä radan poikki ja tehtiin ravisiirtymisiä oikeaan
kierrokseen, kun alkuveryttely tehtiin vasempaan. Oikea on Akulle
vaikeampi, mutta on tässä varmaankin jotain opittu,
kun en enää ajattele sitä selässä. Ei siis ole enää kamalaa puolieroakaan.
Aku teki siirtymiset hyvin. Sitten jäätiin raviin ja tehtiin
keskihalkaisijan kohdalla siirtyminen laukkaan. Kun olimme ensimmäisen noston jälkeen käännytty pitkälle sivulle, Lordi yhtäkkiä ratsastajan komennettua sitä potkaisi napakasti maneesin laitaa. Seurauksena ainakin Aku ja Mimmi ottivat jalat alleen. Oli vaan huonoa tuuria, että juuri me satuimme olemaan Lordin perässä. No, hetki siinä sitten kasailtiin ja
jatkettiin sen jälkeen tyynesti laukkaa ja tehtävää. Muutama minuutti
meni ns. hukkaan, mutta olen todella tyytyväinen, että sain paketin
uudestaan kasaan, ja lopputunti meni taas oikein hyvin. Onneksi olen ratsastanut Akulla jo sen verran paljon, että tiedän pärjääväni sen kanssa. Pitää vaan itse palautua ennen kuin voi vaatia sitä hevoselta! No, saatiin siis niitä
laukannostojakin tehtyä hienosti niin, ettei Aku alkanut oikoa
ennen pitkälle sivulle kääntämistä. Maijukin myöhemmin sanoi, että kaikki
tosi hienosti vaan jatkoi ratsastamista, vaikka tuli sellainen
pikkukaaos.
Suuntaa vaihdettiin pari kertaa keskiravilla keskihalkaisijalla. Nämä olivat
vähän hankalia. Aku oli kuitenkin niin viritetty, että tahdikkaan
ravin säilyttäminen vs. karkaaminen holtittomaan raviin oli aika veteen
piirretty viiva. Lisäykset jäivätkin vähän vaatimattomiksi.
Viimeiseksi tultiin
sitten vasemmassa kierroksessa laukassa keskihalkaisijalle, jossa
käyntisiirtyminen. Nämä ovat aina olleet minulla ihan hepreaa, ja nytkin
otti aikansa ennen kuin osasin käyttää koko kroppaa. Muutoin Aku otti
aina pari raviaskelta ja tuli käyntiin kättä vasten. Lopulta kuitenkin tuli hyvä
siirtyminen niin, että takaosa oli alla eikä Aku sukeltanut alas
siirtymisessä. Laukka oli kuitenkin tosi hienoa!
Loppuveryttely tehtiin taas ympyrällä samoin kuin alussa,
nyt oikeaan kierrokseen. Vähän oli vauhtia, mutta ihan hyvin pystyin taas antamaan
pitkää ohjaa kootun laukan jälkeen.
Aku oli kokonaisuudessan ihan super,
eikä se yksi kaaoshetki häirinnyt minun mielessäni kokonaisuutta lainkaan!
Se oli ihan pelästymisen paikka, jos nyt jostain pitää pelästyä.
Maijukin sanoi lopuksi, että Aku oli ollut tosi hyvä. Sanoi
miettineensä, ette mitenköhän Aku siinä alkuveryttelyssä pysyy nahoissaan. Kerroin sitten, että minusta se oli tosi hyvä Akulle, parempi niin
kuin sellainen"ohjat lyhyeksi ja pohkeella kasaan" -tyyli. Näin aloittaen Aku
kestää sitten myöhemmän lyhentämisen, esim. laukassa, kuten tuo tehtävä
sitä lopussa vaati. Ja silloin se kokoaakin tosi hyvin. Lopuksi oli vielä ihan pakko kiittää Maijua siitä, että saan ratsastaa Akulla, Aku on ihan paras!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti