11.1.2017 - Lotta - r. Aku
Olin tallille saapuessani vielä aivan innoissani viikonlopun kurssista, ja odotin jännityksellä hevosjakoa. Akuhan siellä listassa oli, jee!
Menin maneesiin katselemaan edellistä tuntia, ja ehdin hädin tuskin istuutua, kun Lotta tuli kertomaan terveisiä Kikalta, että meillä oli Akun kanssa kuulemma mennyt hienosti viikonloppuna. Kiitin ja kerroin, että oli varmaan elämäni paras ratsastustunti, etten luultavasti ole koskaan ratsastanut niin hyvin, ja että Aku oli ihan superhieno. Naurahdin kyllä perään, että toivottavasti tänään ei mene ihan pieleen...
Aku oli karsinassa vähän väsyneen oloinen. Tämä oli lasten tutustumiskurssin ensimmäinen tunti, joten tallissa oli paljon ihmisiä ja hälinää. Tunnin aikana Aku otti myös selvästi vähän kierroksia viereisen uran poneista ja taluttajista
ja pienistä ratsastajista ja katsomosta täynnä vanhempia.
Koitin silti muistaa viikonlopun opit ja lähteä reippaalla temmolla eteen. Lotan mielestä menin kuitenkin liian lujaa. Ymmärrän sen, että Aku vajoaa helposti liian kovasta temmossa etupainoiseksi, Lotan hyvin sanoin "kaikki vauhti menee eteen". Ehkä siis menin jo jopa liian lujaa, mutta joka tapauksessa hämmennyin tästä sen verran, että vajosin sitten ainakin ajoittain takaisin siihen hissutteluun. Tällöinhän Aku ei liiku rehellisesti eteen vaan enemmänkin ylös ja jännittyy helposti.
Harmittaa edelleenkin, ettei onnistuttu,
vaikka jälkikäteen pitäisi kai olla tyytyväinen hyvästä käyntityöstä ja
-väistöistä sekä oikein hyvästä vasemmasta laukasta, eikä
käynti-ravi-siirtymisetkään ihan pieleen menneet. Vaikeassa oikeassa
kierroksessa laukka-käynti-siirtymiset ei onnistuneet lainkaan, ja
paikoin ravi oli tosi epätasaista, kun ei sitä tempoa ollut riittävästi.
Kaiken lisäksi yöllä heräsin
yhtäkkiä, että apua, Akun suojat jäi harjaamatta, kunnes muistin, että
se poikkeuksellisesti jäikin tunnille. Kummallista miten tuntuu siltä että tunti jäi ihan kesken, kun ei saanutkaan hoitaa hevosta yöpuulle
Ajattelin ennen tuntia, että kun vaan vähän aikaa ravaan Akun kanssa kunnolla, niin
homma alkaa taas toimia itsestään. Mutta eihän se hevosten kanssa koskaan näin mene. Lottakin sitten sanoi, että ei tainnut nyt olla ihan yhtä hyvä päivä kuin viikonloppuna. Suorastaan hävetti, kun Kikka oli oikein meitä kehunut, ja sitten esitämmekin jotain tällaista, vaikka oikein lupasin yrittää jatkossa ratsastaa Akun yhtä hienosti kuin kurssilla...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti