Kikka käy Englannista pitämässä valmennustunteja ja -kursseja noin kolmen viikon välein. Erityisesti nyt keväällä tarjonta on todella monipuolista. Suosittu "tempo, tahti, rytmi" -kurssi teemalla perusasiat kunniaan on ollut ohjelmistossa jo yli vuoden, mutta vasta nyt ajankohta natsasi.
Sain jälleen ratsastaa Kikan tunnilla Akulla, mikä on tosi kiva, se tuo näihin harvakseltaan toistuviin tunteihin kivaa jatkuvuutta. Vähän tietenkin myös jännitti, joskus kun meillä Akun kanssa sujuu paremmin ja joskus taas on vähän enemmän haasteita. Tänä viikonloppuna ratsastin kuitenkin paremmin kuin varmaan ikinä aiemmin, ja myös Aku oli parempi kuin koskaan aiemmin. Sunnuntain toisen tunnin jälkeen olimme molemmat aivan puhki, Aku pukkasi valkoista vaahtoa vielä tallissakin.
Aloitimme lauantaina keskustelemalla temposta, tahdista ja rytmistä, jotta kaikki osallistujat ymmärtäisivät käsitteet. Minulle musiikista oli vähällä tulla ammatti, joten sinällään tempo, tahti ja rytmi ovat tuttuja, mutta Kikka osasi hienosti siirtää ne ratsastusmaailmaan. Tempohan on synonyymi vauhdille, tahti ja rytmi on sitten jotain mitä tapahtuu tempon sisällä. Kun hevoselle löydetään sopiva tempo, sen on helpompi päästä hyvään tahtiin. Rytmiä voi taas ajatella vähän pidemmän ajan käsitteenä kuin vain muutaman askeleen sisällä. Esim. esteradalla hevosella voi olla hyvä tempo ja tahti, mutta rytmi saattaa puuttua.
Aloitimme käynnissä etsimällä omalle hevosellemme sopivaa tempoa ja tasaista tahtia. Akusta Kikka sanoi, että hän tuppaa ohjeistamaan sen aina vähän liian reippaaksi, jolloin käynnin laatu kärsii. Hän sanoi katsovansa, millaisen tempon minä valitsen, kun olen sillä sen verran paljon ratsastanut. Aika tarkkana sai olla kulmissa, ettei Aku hyytynyt. Kikka auttoi jokaista laskemalla ääneen tahtia 1-2-3-4, siitä huomasi, jos hevonen hidasteli tai ei kävellyt tasaisesti.
Ravin temposta Kikka sanoi, että aika helposti ratsastetaan hevoset hieman alitemmossa. Primuksella on paljon urheiluhevosia, joiden luontainen tempo olisi aika reipas. Ratsastajan oppimisen kannalta kuitenkin usein valitaan sellainen tempo, jossa ratsastaja pystyy istumaan ja vaikuttamaan hevoseen eikä etenkään ala pelätä liian kovassa vauhdissa. Tällä kurssilla ratsastajia kuitenkin haastettiin valitsemaan tempo hevosen mukaan, ja niinpä minäkin sain pistää pykälän lisää vauhtia Akuun. Tämä osoittautui kurssin kirkkaasti suurimmaksi oivallukseksi, sillä oikean tempon myötä tuntui tulevan kaikki muu lähes sivutuotteena.
Lauantaina muutettiin askelpituutta ravissa pitkillä sivuilla. Ensin harjoitusravia, ja jokaisen piti laskea pitkälle sivulle tullut askelmäärä. Sitten lähes keskiravia, jotta saatiin vähennettyä askeleita. Lopuksi kootumpaa ravia, jotta saatiin lisättyä askeleita. Tempon ja tahdin ei kuulunut muuttua missään vaiheessa. Laskiessa askeleita tajusi selvästi, miten isoja muutosten pitää olla: pitkällä sivulla sai kamalan äherryksen seurauksena juuri ja juuri askeleen tai kahden muutoksia... No, kokoamisen seurauksena Akun ravista tuli kuitenkin aikaa kivaa taas.
Laukkaa tehtiin lauantaina vain vasemmalle ympyrällä. Siinäkin lisättiin pykälä Akun tempoon. Ympyrällä Aku oli selvästi aina oven kohdalla vähän lähtökuopissa, kun reippaasta temposta johtuen kavioista lensi maneesin pohjaa metalliporttiin, joka rapisi. Opettavaisinta laukkatyöskentelyssä olikin ajatus, jonka Kikka esitti Akun sinkoilusta. Kikka sanoi, että Aku oikeastaan vähän itse lietsoo ratsastajaa jäämään liian hitaaseen tempoon ja vetämään, koska jos se vähän sinkoaa, ratsastaja hidastaa ja vetää, Aku jännittyy, ja sinkoaa helpommin uudestaan... Noidankehä siis. Niinpä Kikka kehotti sinkoamisen jälkeen ratsastamaan jalalla eteen ja pidätteen jälkeen heti myötäämään selvästi, jolloin ikään kuin kerrotaan hevoselle, että täällä ollaan, ei tarvitse lähteä mihinkään, tekemistä riittää, keskity töihin ja rentoudu.
Sunnuntaina sain Akun tunnilta, jossa se ratsastajan mukaan oli ollut vähän jännittynyt. Minunkin käteen se tuntui hieman vahvalta aluksi. Mutta kun päästiin ravaamaan palaset vaan loksahtelivat kohdalleen, kun muistin heti alusta reippaamman temmon. Vasemmassa kierroksessa Aku oli niin hyvä, että Kikkakin sanoi, kuinka saan ratsastukseeni kokonaan uuden ulottuvuuden hevosen liikkuessa siten. Eli kun hevonen liikkuu rehellisesti omassa tempossaan, pystytään alkaa lisämään temppuja. Niitä ei toki tällä kurssilla vielä liiemmin tehty, vaan keskittyttiin tosiaan niihin perusasioihin.
Sunnuntaina laskettiin askelia laukassa, ympyrällä. Ensin harjoituslaukassa, sitten taas pidennettiin askelta ja lyhennettiin askelta. Muutoksen aikaansaaminen oli ehkä vielä vaikeampaa etenkin askeleen pidennyksen osalta kuin ravissa. Laukkatyö oli oikea maratonlaukka, ja se olisi meiltä voinut sujua paremminkin, vaikka suuntana olikin vaikeampi oikea. Saatiin kuitenkin jatkuvasti tasainen määrä laukka-askeleita yhtä ympyrän kierrosta kohti, joten ilmeisesti tempo pysyi vakiona ja reitti samana.
Pitkä laukka varmasti myös edesauttoi sitä, että kun jälleen ravattiin, Aku oli aivan supermahtava! Kikka oli jo lauantaina selkään kivutessani hämmästellyt, miten hienoa ravia Aku oli edellisenä päivänä kokoamistunnilla esittänyt, siis sitä sen melkein passage-ravia. Silloin nauroin, että pienen sellaisen hetken voimalla jaksaa aina seuraavaan ratsastustuntiin. Nyt sunnuntaina Kikka uhkasi vielä Akun mukanaan Englantiin! Kikan mukaan Aku oikein huokaisi, kun sai mennä omaa isoa raviaan eikä ratsastaja häirinnyt. Kieltämättä sekin ravi tuntui aika hienolta! Helpolta, rennolta, myös oikeaan kierrokseen. Minä sitten tottakai sanoi, että Akua ei saa vielä minnekään, vaan pitää laittaa lappu toimistoon, että Sanna saa ratsastaa Akulla aina!
Tunnilla tehtiin myös pohkeenväistöjäkin neljäsosalinjalta ulos uralle. Kikka kertoi, että joskus joku ryhmä oli ollut aivan varma, ettei tämä ole edes mahdollista niin, että tempo säilyy, mutta kyllä se vaan on. Aku oli tässäkin ihan tosi hieno, keskittyi töihin. Lisäksi käynnissä tehtiin kokoamisia sen jälkeen, kun Kikka oli ensin varsin osuvasti havainnollistanut, miten usein käy opettajan pyytäessä koottua käyntiä. Yleensä siis tempo hidastuu ja askeleen pidentyvät, kun tempon pitäisi pysyä samana ja askelten lyhentyä. Akuhan esittää tosi helposti kootessa espanjalaista käyntiä, eikä Kikkakaan tiennyt yhtään miksi sellaisen on ruunalle joskus opetettu ja millä avuilla se ratsastetaan. Nyt kuitenkin vältyimme tältä kokonaan.
Tunnin päätteeksi Kikka kysyi vielä kaikilta, olimmeko saaneet jotain oivalluksia ja mitä otamme mukaamme muille ratsastustunneille. Minun oivallukseni oli ilman muuta tuo riittävän reipas tempo. Mitään muuta en kokenut tehneeni eri tavalla kuin millään muullakaan tunnilla, vaikka tietenkin se, että Kikka on kentän keskellä, tuo aina vähän ylimääräistä tsemppiä omaan tekemiseen. Olen jo jonkin aikaa FilmMe-videoidenkin perusteella katsellut, miten hitaalta oma tempo aina näyttää. Tällä kurssilla sain erinomaisen opetuksen siitä, miten pienestä voi olla moni asia kiinni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti