27.9.2017 - Nora - t. Mimmi
Maiju oli menettänyt äänensä, joten vielä viime vuonna Primuksella opettanut Nora Smolsky sijaisti, ja kivasti sijaistikin. Mimmi oli ensimmäistä kertaa koko syksyn aikana tallissa, jossa se tyytyväisen oloisena pötkötti oljilla. Kankussa oli sellaiset likaläikät, ettei ilman pientä pesua kehdattu edes lähteä tunnille.
Meidän ryhmämme oli kentällä kauniissa syyssäässä ja jo pimenevässä illassa. Jouduin tulemaan selästä alas samantien, sillä jostain syystä Mimmin turvajalustimet oli laitettu väärin päin. Mimmi kesti minun hihnojen reuhtomisen ihan hyvin ja seisoi kauniisti paikoillaan pujotellessani jalustinhihnoja. Kun pääsin takaisin selkään, Nora sanoi, että olin hyvin huomioinut hevoseni. Mimmin kanssa olen puuhaillut jo sen verran, ettei tullut mieleenkään yrittää kääntää jalustimia selässä istuen - eikä kyllä tulisi muillakaan hevosilla.
Pääsimme siis vähän myöhässä kävelemään, joten kävelin hieman pidempään muiden jo ravatessa. Aloitimme koko kentällä, ja Nora sanoi, että Mimmi hänen käsityksensä mukaan aina kyselee, että pelkäisiköhän tämä ratsastaja. Syksyn kokemusten perusteella Mimmi itse ei juurikaan pelkää ainakaan maneesissa, joten päätin, ettei se pelkää kentälläkään. Eikä myöskään pelännyt, käytimme Mimmin kanssa koko kenttää yksin ja yhdessä siinä missä muutkin. Ainoastaan kerran laitumen päässä tuli äkkipysäys, kun aidan takana vilisti jänis, mutta siitäkin jatkettiin eteenpäin ihan normaalisti. Lasken tämän ehdottomasti tunnin onnistumisten joukkoon!
Aloittelimme volttien ratsastusta Maijun ohjeiden mukaan. Nora laittoi meidät ensin neliöuralle ja sitten salmiakkiuralle, tunnin loppupuolella myös ympyrälle, jota pienennettiin ja suurenneettiin. Näillä erikoisemmilla urilla harjoiteltiin ensin suoristamista ja kulmissa asettamista ja taivuttamista. Mimmi asettui ja taipui kivasti, mutta valmistelin kulmia etenkin salmiakkiuralla jopa liian kaukaa.
Laukkaa ratsastettiin koko kentällä kumpaankin suuntaan voltteja tehden. Ensin tehtiin isompia ja sitten pienempiä sen mukaan, miten hevoset alkoivat kaareville urille taipua. Mimmin kanssa olin melkein koko ajan kääntämässä, muutoin pitkä sivu olisi ollut liian... No, pitkä. Edellistunnin rullaavaa laukkaa en saanut kuin ihan välähdyksittäin, mutta kyllä laukka silti on parempaa kun sitä uskaltaa ihan todella reilusti ratsastaa eteen ja myös koota samalla! On selvästi vaatinut useampia kertoja Mimmillä, että olen tavallaan ymmärtänyt miten rohkeasti voin tammaa pyytää. Ja jos ei pyydä lainkaan, Mimmi melkeinpä valahtaa raviin. Nora sanoi tunnin alkupuolella, että vaikka Mimmi tuntuu hitaalta, en saisi ihan niin kovin hyökätä jalalla. Hyvä huomio, olin siis ehkä jo vähän liiankin ahne alusta asti etenkin nyt, kun Mimmi ei ollut vertynyt edellisellä tunnilla.
Ihan lopuksi päästiin jo tekemään volttikahdeksikkoa, se meni Mimmillä hyvin. Oikeastaan koko tunti meni Mimmillä ihan hyvin. Mentiin paljon laukkaa ja käyntiä, josta tuli loppua kohti ihan nelitahtista. Alan selvästi saada Mimmistä vähän jotain irti myös itselleni. Noran mielestä minulla oli siihen hyvä rento ja rauhallinen ote. Kehittämiskohteeksi sain katseen, joka valahti turhan usein alas hevosen niskaan, mikä vetää yläkropan vähän etukenoon. Katse kohti valotolppia ja lamppuja siis!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti