Kelpo jatko

16.8.2017 - Maiju - t. Mimmi

Aku ei ollut meidän tunnillamme lainkaan, minäkin jatkoin Mimmillä. Kokonaisuudessaan suorituksemme oli hyvin edellisviikon kaltainen, ihan hyvä, mutta ei mitenkään erityinen. Erityisen positiiviseksi katson kuitenkin sen, että tälläkään tunnilla Mimmillä ei ollut minkäänlaisia ajatuksia mistään muusta kuin työnteosta.

Työskentelimme paljon laukassa, mikä ei ole Mimmin vahvin askellaji. Aiemmin etenkin laukka vasempaan on ollut todella haastavaa, nelitahtista, mutta nyt näiden kahden kerran perusteella sanoisin, että oikea on kyllä vaikeampaa. Ehkä osaan itse jotenkin ratsastaa vasenta kierrosta paremmin, kenties suoremmalla hevosella, kuin vasempaan, johon työskentelen varmaan jo liikaakin.

Veryttely aloitettiin käynnissä voltein omaan tahtiin. Maiju tosin vahti haukkana, että voltit olivat täydellisen pyöreitä ja oikean kokoisia sekä hevoset kunnolla taipuneina. Volttien jälkeen tehtiin pitkällä sivulla avotaivutusta. Mimmillä taipuminen ei niinkään ole ongelma, paitsi kaulan taipuminen, joka taipuu liikaa. Suoristaminen ei ole helppoa, kun toisessa ohjassa on tuntuma ja toisessa ei.

No, tokihan tämä toispuoleisuus parani paljon tunnin aikana, sillä aloitin heti ohjat otettuani taas asettamisen sisään-ulos-myötää. Muutaman kerran tunnin aikana Maiju kysyikin, että onko tuntumaa vasemmassa ohjassa. Ilmeisesti Mimmi näytti hieman paremmalta kuin tuntui, sillä en oikein vieläkään ollut tyytyvänen ratsastukseeni tältä osin. Myös se, että etenkin oikeassa laukassa Mimmi edelleen jännittyi liikaa, jäi harmittamaan. Koitin välillä jopa keskittyä vain laukan laatuun ja toivoa, että sen myötä tamma rentoutuisikin, mutta ei. Maiju tuntui kuitenkin olevan tyytyväinen, ja olihan Mimmi sellainen seesteisen tasainen kuitenkin.

Laukassa aloitettiin aina keskiympyrältä, josta jatkettiin  koko uralle. Pitkillä sivuilla suoristettiin avotaivutuksella, mikäli peilistä näkyi liikaa jalkoja. Sitten kun oltiin saatu hevoset suoriksi, tehtiin pitkille sivuille loiva kiemuraura. Siinä tuli siis pieni vastalaukkakaarre. Mimmille itse vastalaukka ei ollut vaikeaa, mutta se rentous...

Tunnin aluksi kerroimme Maijulle syyskauden toiveemme, jotka olimme yhdessä etukäteen ryhmänä miettineet. Päätimme ylittää itsemme ja ratsastaa jonkin radan jo syyskauden aluksi, kun vielä voi mennä ulkona. Ryhmäratsastuksestakin oli vähän puhe, sitä kun voi tehdä maneesissakin osastossa. Lisäksi toivoimme kankijaksoa ja jotain tempo-tahti-rytmi-tyylistä teemajaksoa, johon voi sisältyä puomikouluakin. Uskoisin, että ensi viikolla selviää, minkä radan ratsastamme, ja sitten alkaa parin tunnin harjoittelu ennen suorituksia. Voi kumpa saisin mennä Akulla!

Tunnin jälkeen täytinkin uudistuneen toivelomakkeen. Siihen kirjasin tavoitteeksi etenkin rohkeamman ratsastuksen, nopeamman ja oikea-aikaisen reagoinnin. Pyrin myös entistä paremmin löytämään oikean, lähinnä siis riittävän reippaan tempon ratsulleni. Kevään kokemusten mukaan se on kuitenkin aika iso tekijä siinä, että muutkin palaset alkavat loksahdella paikoilleen, ja liittyy olennaisesti rohkeampaan ratsastukseen. Ja rohkeutta lienee sekin, jos oikeasti uskallan taas ratsastaa radan, olkoonkin se vain omalla tunnilla...
Hevostoivekohtaan kirjoitin, että lähtökohtaisesti edelleen ajattelen, että opettajan minulle valitsemalla ratsulla on jokin tarkoitus. Yksi on tietenkin ylitse muiden, ihana Aku. Toivottavasti aiempien vuosien huono karma on päättynyt, eikä Aku loukkaannu eikä sitä myydä, kuten kaikille aiemmille toivehevosilleni (Mirja, Foxy, Lulu, Mikki) on käynyt...