Sujuvia sulkuja

21.10.2013 Primus Talli
Maiju - r. Konsta

Parin pakkasyön jälkeen kenttä oli jäätynyt, joten ulkokausi päättyi ainakin hetkeksi. Uskoin Konstan olevan lungimpi maneesissa, joten jätin turvaliivin pois. Jostain syystä maneesissa ratsastaminen ei ahdistanutkaan lainkaan, vaan siellä oli mukavan lämmintä ja turvallista. Konstakin taisi ajatella samoin, sillä se oli koko tunnin todella mukava.

Saimme hyvän fiiliksen heti alkukäynnistä. Konsta liikkui kepeästi ihan itsekseen, eikä juurikaan tarvinnut kuin ihan kevyitä muistutuksia raipalla silloin tällöin. Koitin oikein keskittyä siihen, että en jäisi jalalla pyytämään, mikä vaan hidastaa ruunaa. Vähän pelkäsin, että hyytyykö se, kun päivän ohjelmassa oli sulkutaivutuksia, mutta ihan turhaan.

Aloitimme käynnissä kymmenen metrin volteilla molempiin päätyihin. Maiju seurasi silmä tarkkana volttien kokoa ja muotoa ja hevosten käyntiä voltilla. Konstalla auttoi todella paljon oma katse, niin kuin kai vähän kaikilla hevosilla... Olin tyytyväinen voltteihin, sillä sain myös siitä viimeisestä, niin kovin helposti lässähtävästä neljänneksestäkin pyöreän ja Konstan etujalat selvästi ennen kirjainta uralle.

Kevyttä ravia tehtiin koko uralla, ja kun suuntaa vaihdettiin koko rata leikkaa -tiellä, sai vähän vaivihkaa ratsastettua pienen lisäyksenkin. Edelleen siirtymiset ja temponvaihdokset ovat todella hyödyllisiä tällaiselle hitaalle hevoselle alkuveryttelystä alkaen. Laukassa huomasin selvästi, että Konsta alkaa käyttää selkäänsä vasta sitten, kun se laukkaa kunnolla eikä sellaista keinuhevoslaukkaa. Se on jännä tunne, kun hevosen etupää nousee ja takapää laskee sen työskennellessä kunnolla! Laukassa piti oikeassa kierroksessa katsoa aina pitkän sivun päässä peilistä, että onko hevonen suora. Konsta oli.

Tunnin teemaa aloiteltiin volteilla hakemalla asetus ja taivutus ja käynnille hyvä tahti. Jokainen jäi omalle voltilleen, jossa työstettiin hevosia hetki. Sitten tehtiin pysähdys uralle sulkutaivutusasentoon. Maiju kertoi, että hevosen ranka ei varsinaisesti kovin paljon taivu, mutta kyljet kyllä venyvät. Näitä lihaksia me sitten jumpattiin edelleen tekemällä useita pysähdyksiä ja lähtemällä lopulta suoraan pysähdyksestä sulkutaivutukseen pitkin uraa.

Kun liike oli tuttu, tehtiin pitkän sivun alkuun voltti ja jatkettiin siitä koko sivu sulkutaivutusta vasemmalle. Konsta oli tässä tosi pätevä, ja olin erityisen tyytyväinen sen omaan eteenpäinpyrkimykseen. Pidin sitä valmiina töihin vielä tekemällä pieniä ravipätkiä toisella sivulla omaa vuoroa odotellessa. Samalla tuli tehtyä vatsalihastreeniä ja haettua sitä oikeaa pystympää asentoa Konstan haastavassa ravissa.

Oikealle ei ehditty tehdä kuin alun volttiharjoitus ja yksi lyhyt pätkä sulkutaivutusta. Suuntaa vaihdettiin reippaasti laukassa koko rata leikkaa -tiellä ja lopuksi vielä ravattiin hetki keskiympyrällä. Kokonaisuudessaan meiltä Konstan kanssa tämä oli selvästi paras ja taisaisin yhteinen tuntimme, ja Maijunkin mukaan onnistuimme. Ehkäpä ne nappulat alkavat nyt pikku hiljaa löytyä!