Mahdottoman makea, osa 2

28.9.2013 Primus Talli
Pirita - r. Lasse

"Jaha, Sanna jatkaakin vielä", totesi Pirita, kun vaihdoin totaalisen toisen tyyppiseen ratsuun rästitunnille. Todellinen estetykki vaihtui todelliseen koulutykkiin. Lazanto eli Lasse on erittäin korkealle koulutettu tanskalainen ratsu, joka odottelee Primuksella uuden omistajan löytymistä. Sillä välin se on tehnyt tunteja ja käynyt Maijun kanssa Kottasin kouluvalmennuksissa. Lassen nykyinen omistaja kertoi, että viimeksi tämä pari on harjoitellut sarjavaihtoja, eli mistään ihan tavallisesta tuntiratsusta ei tälläkään kerralla ole kyse. Tunsin olevani etuoikeutettu, kun sain kokeilla Lassea.

Muuten hyvä, mutta tunti Borasin kanssa oli vähän verottanut voimia. Lassen kanssa pitää olla tarkkana, että tarjoaa ruunalle koko ajan jotain tekemistä. Sen korvien pitää olla kääntyneinä ratsastajaan päin, sen pitää kuunnella mitä ratsastaja haluaa. Lassella on taipumus painua kuolaimen alle, johon sain ohjeeksi nopean pohkeen. Se pitää muutoinkin saada liikkumaan kunnolla läpi koko kropan, sillä Piritan mukaan se on jo vähän oppinut sluibailemaan tunneilla.

Lassen liikkeet ovat suuret mutta pehmeät. Päätin vanhasta kokemuksesta laittaa mielummin hieman liian lyhyet kuin pitkät jalustimet, jotta saisin jalan pidettyä paremmin lähellä ja annettua selkeät nopeat avut. Rästitunnillamme oli kymmenen ratsukkoa, joten luonnollisesti ihan niin paljon neuvoja ei opettaja ehdi antaa kuin kuuden ratsukon tunnilla. Pääsin kuitenkin Lassen kanssa ihan hyvin liikkeelle - jotain on selvästi oppinut kuuntelemalla ja katselemallakin! Koitin keskittyä ravissa lähinnä siihen, että ruuna liikkuisi ja että se ei painuisi kuolaimen alle. Lassen saikin ravissa ryhdistäytymään aika helposti sillä napakalla pohkeella. Laukassa suurella ympyrällä jouduin ensimmäisen kerran ongelmiin. Pirita neuvoi istumaan syvällä satulassa takajalkojen päällä jalat lähellä hevosta ja nostamaan ihan kirjaimellisesti Lassen pää ylös. Ratsastin voimakkaasti siis ohjaa vasten nostamalla kädet todlela ylös niin, että Lassekin nosti päänsä. Sitten rentoutuminen ja laukan ylläpito jaloilla sekä käden palautus oikeaan paikkaan, niin johan Lassekin laukkasi loppuajan oikein.

Ratsastajien tasoerot on kyllä hienosti huomioitu aina hevosjaossa: edistyneemmät saavat haastetta haastavampien ratsujen kanssa, kun taas kokemattomammat saavat selkeät hevoset. Näin kaikki voivat tehdä samaa tehtävää, joka tänään oli tällaiselle tunnille hyvin sopiva voltti. Lassella on todella selvä puoliero, ja voltitkin olivat todella paljon haastavampia vasempaan kierrokseen. Siinä pääsinkin Piritan erikoiskäsittelyyn, kun päästin Lassen helpolla tekemällä liian suuria voltteja. Pienemmät eivät sitten enää onnistuneetkaan niin kovin helposti, enkä meinannut saada riittävästi tehoa voimattomaan ulkopohkeeseeni ruunan kääntämiseksi. Kun sain hetken pyörimisen jälkeen Lasselle perille reitin ja reippaamman tahdin, niin seuraavat voltit onnistuivatkin jo paljon paremmin. Oikeaan kierrokseen sujui helposti, eikä ravikaan hyytynyt. Jälkikäteen taas videolta katsottuna kyllä totesin, että tempo tuntuu selkään aina kovemmalta kuin miltä se näyttää. Tämä on hyvä muistaa oikeastaan niin Borasin kaltaisten reippaiden kuin Lassen kaltaisten hitaiden hevosten kanssa. Jalkani olivat kyllä liian edessä Lassellakin....

Lopuksi ei enää laukattukaan vaan käveltiin vain pieni lenkki tarhojen ja tallin ympäri kaartoon suoraan tallin eteen. Lassen omistaja oli ollut katsomassa tuntia ja oli sitä mieltä, että olin ihan hyvin löytänyt oikeat nappulat. Se oli tietenkin kiva kuulla, ja uuden hevosen kanssa tällainen rästitunti oli oikeastaan ihan hyvä tapa aloittaa yhteistyö. Omaan tekemiseen ehtii paremmin keskittyä, kun tehtävät eivät ole niin kummoisia.