Johanna - r. Jardinero
Olin ennen tuntia hieman äimistynyt: ratsunani oli minulle varsin epätyypillinen ja vieras Jardinero, ja Piritan sijasta kentän keskellä seisoikin taas Johanna. Olin ratsastanut Johtajalla vain kaksi erillistä kertaa aikaisemmin, joten päätin lähteä sen kanssa liikkeelle puhtaalta pöydältä.
Heti alkutunnista jouduin kysymään Johannalta, millainen Hartsan käynnin pitäisi olla. Halusin varmistaa, etten tällä kerralla jäisi hätistelemään luonnostaan hitaampaa hevosta. Johanna käski ajatella tavallista hevosen käynnin tahtia, ja ratsastaa Hartsaa siitä hieman rauhallisemmin. Oli selvää, että kysyessäni Jardinero oli aivan liian hidas.
Sen nopeaksi ratsastaminen vaati taas hieman keskittymistä, kun tämä ruuna toimii niin kovin eri tavalla. Takapuoli rennoksi, nopeat pohkeet tuntumaa vasten ja sitten jalat irti. Muistin viime kaudelta Piritan ohjeen ottaa aika tiukka tuntuma, mutta jotenkin en saanut sillä aikaan hyvää tulosta. Hartsa alkoi vaan nousta ja polkea paikoillaan, kun taas hieman pidemmällä ohjalla se kulki pyöreänä ja pidemmällä askeleella. Laukassa homma alkoi toimia ihan toden teolla, ja ravi laukan jälkeen rullasi hyvin. Hartsan kanssa pystyn paremmin pitämään jalat paikoillaan ja rentoutumaan harjoitusravissa kuin keventäen, ja ravissa sitä sai nyt jo ihan jarruttaa.
Piritan Johannalle jättämien ohjeiden mukaan teimme avotaivutuksia. Ratsastimme tuttuun tapaan keskihalkaisijalta vuoron perään kumpaankin suuntaan ja teimme taivutukset pitkällä sivulla. Keskihalkaisijalla sai tasata etäisyyksiä ravissa, muutoin askellajina oli käynti. Jardinero teki mielestäni nyt helpommin taivutukset vasemmalle, kun taas oikealle joudun ensin jälleen korjaamaan ulos väistävää takaosaa. Kun lopulta tulimme taivutuksen myös keskihalkaisijalla, hallitsin jo ruunan takaosankin - paremmin kuin Harryn kanssa. Kaiken kaikkiaan avotaivutukset tuntuivat Hartsan kanssa jotenkin leikittelevän helpoilta, vaikka liike on itselleni aina ollut todella hankala.
Hyväntuulinen Hartsa tuntui vaan innostuvan entisestään tunnin loppua kohti. Ehkä minäkin osasin paremmin rentoutua selässä, kun ratsuni nappulat alkoivat käydä tutuksi. Olen edelleen hieman äimistynyt siitä, miten erilaisia nämä andaluusit ovat. Kehittää kyllä ratsastajaa, kun ensin menee hevosella, jonka ympärille suorastaan pitää kääriytyä (Lulu), ja sitten tällaisella, jonka selässä pitäisi lähes leijailla (pätee myös Konstaan)!
Piritan Johannalle jättämien ohjeiden mukaan teimme avotaivutuksia. Ratsastimme tuttuun tapaan keskihalkaisijalta vuoron perään kumpaankin suuntaan ja teimme taivutukset pitkällä sivulla. Keskihalkaisijalla sai tasata etäisyyksiä ravissa, muutoin askellajina oli käynti. Jardinero teki mielestäni nyt helpommin taivutukset vasemmalle, kun taas oikealle joudun ensin jälleen korjaamaan ulos väistävää takaosaa. Kun lopulta tulimme taivutuksen myös keskihalkaisijalla, hallitsin jo ruunan takaosankin - paremmin kuin Harryn kanssa. Kaiken kaikkiaan avotaivutukset tuntuivat Hartsan kanssa jotenkin leikittelevän helpoilta, vaikka liike on itselleni aina ollut todella hankala.
Hyväntuulinen Hartsa tuntui vaan innostuvan entisestään tunnin loppua kohti. Ehkä minäkin osasin paremmin rentoutua selässä, kun ratsuni nappulat alkoivat käydä tutuksi. Olen edelleen hieman äimistynyt siitä, miten erilaisia nämä andaluusit ovat. Kehittää kyllä ratsastajaa, kun ensin menee hevosella, jonka ympärille suorastaan pitää kääriytyä (Lulu), ja sitten tällaisella, jonka selässä pitäisi lähes leijailla (pätee myös Konstaan)!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti