30.9.2013 Primus Talli
Maiju - r. Konsta
Edellisillä tunneilla osa hevosista oli tuijotellut kentän pimeneviä nurkkia siinä määrin, että päätin arkajalka-Konstan kanssa käydä katsomassa molemmat laitumen puoleiset kulmat heti alkuunsa molemmista suunnista. Taktiikka tuntui toimivan, sillä saimme tehtyä hyvän alkuveryttelyn kaikissa askellajeissa, eikä Konsta ollut moksiskaan mustenevasta maisemasta.
Tunnin tehtävät tulivat suoraan lähestyvien koulurataharjoitusten ohjelmista. Käynnissä teimme heti alkuun pysähdyksiä jokaisen sivun keskelle tavoiteena saada hevoset pysähtymään takajalat alle, seisoman rauhassa ja lähtemään liikkeelle napakasti. Konstalla yllättäen hiljaa seisominen tuotti eniten vaikeuksia, sillä se olisi kovin mielellään peruuttanut - miten olikaan sen jaloilla ohjaa vasten ratsastamisen ja sitten kädellä myötäämisen kanssa...
Ravia ja laukkaa teimme kaikki yhdessä suurella keskiympyrällä. Koitin muistaa sen, mitä Kikka oli sanonut ratsastaessaan Konstalla hevosesittelyssä: ravi oli vasta silloin riittävää, kun se suuresta osasta ratsastajia tuntuu liian vauhdikkaalta. Konsta liikkuikin nyt hyvin, ja laukasta saimme oikein kehujakin. Kikalla tuppasi myös sisäohja karkaamaan kädestä ja ruuna venymään pidemmäksi, joten pyrin pitämään ohjat napakasti stopparien avulla koko ajan saman mittaisina.
Seuraavaksi harjoittelimme keskihalkaisijan ratsastamista sekä pysähdystä radan keskellä. Tulimme vasemmassa kierroksessa laitumen puoleisesta päädystä keskihalkaisijalle, jossa tehtiin pysähdys ja siirtyminen takaisin ravin. Kun tuli meidän vuoromme, Konsta aivan yllättäen loikkasi sivulle ennen kulmaa. Ehkä siellä oli kauris tai jänis, mutta joka tapauksessa ruunaa pelotti yhtäkkiä aivan kamalasti. Sain sen kuitenkin vielä kulmaan ja siitä tehtävään. Raviin tuli pienen pelästymisen ansiosta niin paljon ponnua, että hetken tuntui ihan oikealta kouluratsastajalta. Löysin jopa hyvän asennon Konstan kootussa ravissa, ja tulimme niin hienosti keskihalkaisijalle tasajalkapysähdykseen, että kerta tätä harjoitusta riitti.
Koko lopputunnin Konsta olikin sitten aina puoli kierrosta hurjan peloissaan ja toiset puoli kierrosta sopivan pörheänä. Pohkeenväistö käynnissä kohti laitumen päätyä sujui hyvin, kun ei tarvinnut väistää kuin keskihalkaisijalta viiden metrin päähän uralta. Ravissa oli vaikeampaa, kun kulmasta piti aina kiihdyttää äkkiä pois...
Lopun laukka ja ravi ympyrällä menivät taas hyvin, kun ei tarvinnut lähestyä pelottavia nurkkia. Maijun ohjeiden mukaan koitin koko ajan tarjota Konstalle jotain tekemistä aivan loppukäyntiä myöten: puolipidätteitä, asetuksia, pieniä pätkiä väistöä, temponvaihdoksia... Niillä se pysyi hyvin keskittyneenä ratsastajaan eikä mörköihin laitumella. Maijukin sanoi, että meillä oli ollut tosi hyviä pätkiä, mutta eihän se tietenkään kovin tasaista menoa ollut. Karsinassa tunnin jälkeen olimme jo kokonaan samalla aaltopituudella - Konsta on oikein hauska persoona hoidettaessa, vaikka välillä vähän esittääkin tuimaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti