maanantai 4. marraskuuta 2013

Tinopump

28.10.2013 Primus Talli
Anni - r. Tino

Olin jo ehtinyt ajatella, että onkohan tässä tapahtunut pientä edistymistä, kun parin viime tunnin jälkeen opettajatkin ovat kommentoineet vain "se meni hienosti", vai laitetaanko onnistumiset upeiden hevosten (Boras, Konsta, Sacce) piikkiin. No, Tino pudotti kertaheitolla maanpinnalle, onneksi vain kuvainnollisesti.

Meitä ei ollut kuin neljä, joten saimme huhkia vielä tavallistakin enemmän. Minulle tuli hiki jo hevoslistaa lukiessa, ja satulassa suorastaan valuin hikeä.

Onneksi aloitimme rauhallisesti ihan vaan käynnissä. Otin suosiolla Tinon satulassa olevan kauhukahvan käteeni ja koitin pakottaa käteni oleman hiljaa. Edellisellä ruunalla ratsastamallani tunnilla olin sortunut liiallisen käsien veivaamiseen selvään raamiin ratsastamisen sijaan, enkä halunnut tehdä sitä virhettä toiste. Teimme pohkeenväistöjä keskihalkaisijalta uralle molempiin suuntiin, ja niissä Tino oli tosi hyvä. Yritinkin ratsastaa Tinoa heti alkuunsa jalalla ohjaa vasten niin, että se itse ymmärtäisi myödätä molemmista ohjista.

Käynnissä se siis ihan hyvin ymmärsikin, mutta sitten loppuivat ratsastajalta taidot. En mitenkään saavuttanut sitä keväisen hyvän Tino-tunnin tunnetta, jossa sain ratsastettua sen reippaaksi ja suoraksi. Ei onnistunut ravissa eikä edes Tinolle helpossa laukassa.
Sain aikaiseksi jokusen onnistuneen ravipätkän siten, että otin aina ongelmien ilmaantuessa käyntiin ja ruuvasin siitä Tinon liikkeelle jalalla paikoillaan pysyvää kättä vasten. Tämäkin onnistui vain oikeassa kierroksessa, vasen jäi vielä lähes täydelliseksi mysteeriksi. Meinasin tipahtaa naurusta hevosen selästä, kun Anni totesi taisteluni lomassa, että hyvä Sanna, lähes siedettävä pitkä sivu!
Laukassa keskiympyrällä Tino tuntui jähmeältä ja käskiessäni sitä eteen, se heitti vain pieniä pukkeja. Pitäisi selvästi ratsastaa vielä rohkeammin ja näyttää ruunalle, että ihan oikeasti on tehtävä töitä.

Avotaivutukset käynnissä pitkillä sivuilla tekivät kyllä Tinolle hyvää. Se oli vasempaan kuin rautakanki, oikeaan sujui hieman helpommin. Taivutusten jälkeen kevyessä ravissa pääty-ympyrällä oikeaan pystyi jo melkein sanomaan, että Tino on ratsastettu ns. läpi... Vasen jäi sitten seuraavan ratsastajan työstettäväksi, tosin en jäänyt katsomaan miten heidän kävi.

Olin aivan naatti tunnin jälkeen ja hieman pettynyt, kun koko tunti oli mennyt melkoiseksi taisteluksi. Vasen käsi oli kauhukahvasta huolimatta aivan tulessa, ja pari päivää tunnin jälkeen tuntui siltä, kuin olisi käynyt enemmänkin lihaskuntoa treenaamassa. Mutta ei tässä mitään bodypumpeja tarvittu, Tinopump riitti... Tiesin etukäteen, että Tinolla pitää ratsastaa jokainen askel, mutta tällä tunnilla se ei kyllä oikein onnistunut.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti