Pirita - r. Attila
Kankijakso alkoi viimein ja jatkuu myös seuraavat kaksi viikkoa. Pyrimme kuulemma menemään samoilla hevosilla kaikki tunnit, ja teemana vastalaukatkin jatkuvat. Lulu ei ilmeisesti kuulu kankihevosiin, sillä minulle oli merkitty Attila. Muut hevoset tunnillamme olivat David, Goody, Jarnidero, Kalle ja Wille.
En ollut mennyt Attilalla aiemmin kuin kerran, mutta muistan kyllä tykäneeni ruunasta. On jotenkin hupaisaa, että suomenhevonen on yksi kankituntihevosista, mutta en kyllä yhtään ihmettele miksi. Attila ei todellakaan ole ihan mikä tahansa suomenhevonen, onhan se kisannut Piritan kanssa SM-tasolla asti. Sillä kyllä pitäisi mennä jokaisen, joka kuvittelee tämän rotuisten olevan pelkkiä pullahevosia tai vaihtoehtoisesti entisiä ravureita.
Aloitimme veryttelyn käynnissä pitkien sivujen sisäpuolella ja asettamalla ulos. Asetuksen tuli olla niin lievä, että hevonen pysyi varmasti suorana, eli peilistä katsoen saanut näkyä kaksi jalkaa. Sitten sama kevyessä ravissa - valmisteluna siis jälleen vastalaukannostoihin.
Attilan kanssa asettaminen ja suoraan ratsastaminen oli ilahduttavan helppoa. Enemmän sain tehdä töitä sen kanssa, että sain ruunan nostelemaan polviaan ja nousemaan edestä hieman ryhdikkäämmäksi. Piritan ohjeen mukaan kutittelin Attilaa välillä vähän raipalla, jolloin sen liikkeestä tuli lennokkaampaa. Laukkaa teimme alkuksi ympyrällä oikeaan, ja se oli selvästi meille vaikein askellaji, vaikka ihan hyvin onnistuikin.
Vastalaukkaharjoitukset aloitimme samoin kuin edellisellä viikolla: pitkän sivun alussa suoristus, asetus ulos ja vastalaukannosto. Laukkaa jatkettiin pitkä sivu, sitten pääty pyöristäen lyhyen sivun puoleen väliin ja lopulta toisen pitkän sivun keskelle asti. Attila nosti laukat todella hienosti, vain kerran itse hätäilin ja sain aikaiseksi myötälaukan. Parilla ensimmäisellä kerralla, kun piti laukata pitkälle sivulle asti, aloin jotenkin kummallisesti nousta jalustimille syvällä satulassa istumisen sijaan. Laukan laatu kuitenkin parani, kun Pirita korjasti virheeni, ja saimme tyydyttäviä ravisiirtymisiäkin aikaiseksi.
Nostojen välillä saimme tehdä itsenäisesti ravipätkiä. Attila oli niissä jo aika mukavan tuntuinen, joten toivottavasti pääsemme tekemään seuraaavilla tunneilla myös ravitehtäviä. Erityisen tyytyväinen olen siihen, että en saanut kertaakaan huomautusta kankiohjan tiukkuudesta. Aivan alussa sain lyhentää kaikkia ohjia, ja vain kerran Pirita kommentoi, että kankiohjaa ei yhtään lyhyemmäksi. Ja jatkossa pitää varmaankin pitää jotain ylimääräistä nahanpalaa simuloimassa kankiohjaa, niin hyvin kädet pysyivät oikeassa asennossa ja paikassa pelkästään sen ansiosta...
Attila oli jo ennestään hyvistä kokemuksista huolimatta positiivinen yllätys. Sillä on erityisen kiva mennä juuri Piritan tunnilla, kun hän tuntee hevosen niin läpikotaisin. Saan siis varmaankin olla tyytyväinen, kun loppupalautteeksi saimme "hienosti".
Attila oli jo ennestään hyvistä kokemuksista huolimatta positiivinen yllätys. Sillä on erityisen kiva mennä juuri Piritan tunnilla, kun hän tuntee hevosen niin läpikotaisin. Saan siis varmaankin olla tyytyväinen, kun loppupalautteeksi saimme "hienosti".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti