Maiju - r. Kalle
Ei ollutkaan listassa lomalle lähtenyttä Lassia eikä sen puoleen Harryakaan. Siellä oli Kalle, jolla en ollut mennyt sitten sen surullisen kuuluisan voltin. Hieman hirvitti, mutta tuntikavereiden rohkaisevien sanojen saattelemana päätin unohtaa koko jutun ja varustauduin raipan lisäksi myös kannuksilla. Niitä ruuna kuulemma sietää paremmin kuin raippaa.
Sain myös toisen hyvän vinkin Kallen virittämiseksi: sen käynti pitäisi pitää aika lyhyenä, koska pitkäksi päästessään alkaa lähes passata. Siltähän se selkäänkin tuntuu, ruuna ojentelee jalkojaan ja huojahtelee kuin kameli.
Meillä ei ollut tällä kerralla mitään erityistä teemaa, vaan Maiju pistin meidät ihan kunnolla töihin vähän totutusta poikkeavalla tavalla. Alkuveryttely tehtiin kuitenkin vielä kutakuinkin normaalisti, mutta sitten Maiju alkoi käskyttää meitä erilaisiin tehtäviin hyvinkin nopealla tempolla. "Kymmenen metrin käyntivoltti seuraavasta kirjaimesta!" "Takaosakäännös seuraavan kirjaimen kohdalla!" "Koko rata leikkaa B:stä keskiravissa Kalle kärkenä!" "Avotaivutusta ravissa seuraava pitkä sivu!" "Pitkä sivu keskilaukkaa kevyessä istunnassa!"
Vaadittiin siis täydellistä hereilläoloa ja nopeita reaktioita koko tunnin ajan. Kallelle tämä oikeastaan sopi, eikä meillä sitten lopulta mitään suurempia vaikeuksia ollutkaan. Maiju kehotti rohkeasti nostamaan muotoa, eikä tyytymään sellaiseen pitkään rentoon muotoon, jota ruuna itse helposti tarjoaa. Niinpä se sitten välillä olikin aivan höyhenenkevyt, mutta taisi loppua ratsastajalta taidot ja kunto kesken... Maijun mielestä Kalle näytti hyvältä, mutta takapuoleen se tuntui ajoittain edelleen hitaalta. Lääkkeeksi tähän sain rivakat eteenratsastuspätkät keventäen, ja sitten taas itse tehtävässä alasistuen.
Ratsastukseni ei kyllä varmasti ollut kaunista katsottavaa, sillä arkailin raipan kanssa ja käytin sen sijaan kannuksia. Toisaalta pienemmällä avulla sain näin Kallen kantamaan itseään paremmin ja esim. laukkaympyrällä sisätakajalan hommiin.
Paljastin vasta loppupalautteen aikana, että edellinen kokemus Kallesta oli ollut vähän huono. Maiju kertoi myös lentäneensä Kallelta jo silloin Oittaalla, kun ruuna oli tehnyt nopean pukin suoraan pysähdyksestä Maijun hieman muistuttaessa sitä ripeästä eteenpäinlähtemisestä. Tästä tunnista ei kuitenkaan jäänyt huonoja muistoja, vaikka nuo oikeasti hyvät pätkät jäivätkin vielä liian lyhyiksi. En kuitenkaan ollut muiden tukkeena, vaan sain ruunan liikkumaan ja tekemään kaikki tehtävät. Tällainen vähän erilainen tunti oli kivaa vaihtelua, kun samaa liikettä ei voinut jäädä hieromaan vaan palikat oli saatava kerralla kohdalleen. Ja hevosetkin tuntuivat tykkäävän nopeatemposesta ohjelmasta, joten lisää tällaisia aina silloin tällöin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti