Pirita - r. Attila
Olin jo ehtinyt miettiä, että kenelläköhän sitä nyt sitten kankijakson jälkeen menen ja mitä teemaa alamme seuraavaksi ratsastaa. Mutta yllätys yllätys, me jatkoimmekin kangilla ja tutuilla hevosilla vielä tämän tunnin. Vastalaukkoja emme sentään enää hieroneet, vaan pääsin kuin pääsinkin siihen kaipaamaani ravityöskentelyyn avotaivutusten ja sulkutaivutusten merkeissä.
Saimme tehdä alkuveryttelyn itsenäisesti kaikissa askellajeissa ja molempiin suuntiin. Pirita tarkkaili hetken sanomatta mitään, mutta alkoi sitten pikku hiljaa antamaan kommentteja siitä miten kullakin ratsulla kannattaisi aloittaa tai mihin erityisesti pitäisi kiinnittää huomiota. Minä sain ohjeeksi huolehtia Attilan takapäästä, ettei se liiraisi ulos.
Huomasin olevani edelleen onneton itsenäisessä työskentelyssä. Haahuilen vaan päämäärättömästi molempiin suuntiin ilman mitään varsinaista ideaa siitä, mitä teen. Ehkä tässä on yksi iso syy siihen, miksi käyn ratsastuskoulussa enkä vuokraa saati omista omaa... Koitin kuitenkin tehdä ympyröitä ja sitten myös voltteja, sekä asetella Attilaa vuoroin ulos ja vuoroin sisään. Kun alkuveryttely hieman venyi, ehdin tehdä myös muutamia väistöjä, joilla koitin saada Attilaa nopeaksi pohkeelle. Lopulta päädyin tekemään myös muutamia avotaivutuksia käynnissä ja ravissa peilin avulla ihan sillä, että saisin itseni taas oikein päin satulassa.
Menimme tuttua tehokasta kuviota: pitkällä sivulla puolet avotaivutusta, voltti ja loppu sulkutaivutusta. Kulmat piti ratsastaa huolella asettaen ja taivuttaen ja käyttää etenkin pitkän sivun alussa valmisteluksi avotaivutukselle. Voltilta taas pääsi hyvin sulkutaivutukseen. Pirita halusi nyt, että kiinnittäisimme erityistä huomiota siihen, että hevoset olisivat reippaita ja käynnissä suorastaan marssisivat taivutusten läpi. Piti olla rohkea ja kokeilla isojakin apuja pelkäämättä isoja reaktioita, esim. liian suurta poikitusta. Mukavauusalueelta oli päästävä jälleen kerran pois.
Attilan kanssa taivutukset olivat käsittämättömän helppoja sekä käynnissä että ravissa, jopa minulle vaikea avotaivutus. Ongelmaksi muodostuikin ensin liian suuri poikitus sulussa ja sitten ravissa se tempo, joka oli kokonaisuudessaan liian hidas. Vasta kun Pirita piiskasi minut ratsastamaan kunnolla eteen ymmärsin, miten reipas Attilan perusravi oikein onkaan. Sen jälkeen tehdyt muutamat taivutukset olivat heti vaivattomampia.
Laukkaa en tehnyt juuri lainkaan alkuveryttelyssä, eikä lopuksikaan laukattu kuin toiseen suuntaan ympyrällä. Attilan laukka tuntuu helposti aika hitaalta, ja sainkin ihan tosissani komentaa saadakseni ulkotakajalan mukaan matkaan. Laukan jälkeinen ravi oli kyllä sitten taas oikein hienoa, joten olisin voinut vaikka jatkaa toisen tunnin heti perään. Attilalla voisi tosiaan olla hauska mennä ihan nivelilläkin, joihin ensi viikolla taas siirrymme. Pirita lupasi katsoa hevosjakoakin vähän uusiksi, etenkin kun osa ryhmästämme on menossa kuun lopun kouluratsastuskilpailuihin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti