Vauhdin kautta

22.10.2012 Primus Talli
Maiju - r. Lassi

Tänä maanantaina olikin taas Lassin vuoro. Vastalaukat saatiin edellisellä viikolla tältä erää pakettiin, joten nyt oli edessä uusi teema: takaosakäännökset.

Tiesin nyt, että Lassi pitää saada liikkumaan hyvinkin reippaasti, joten olin jo vapaassa käynnissä erityisen tarkka eteenpäinpyrkimyksestä. Mietin jopa hetken ennen tuntia, että olisinko laittanut kannukset, mutta en sitten arvannut kuitenkaan. Alkuveryttelyssä niitä ei kyllä olisi tarvittukaan, sillä keskikäynti ja koottu käynti sekä kevyt ravi ja käyntisiirtymiset pitkän sivun keskellä onnistuivat hyvin. Erityisesti käynnin kokoamisella valmisteltiin jo tulevia käännöksiä. Andalusialaisilla kokoaminen ei taida koskaan olla ongelma, sen sijaan pitkät letkeät askeleet saattavat olla haasteellisia. Lassin kanssa myötääminen lantiolla tuntui parhaiten tepsivän letkeämmän käynnin aikaansaamiseksi.

Laukkaa tehtiin aluksi vain oikeaan kierrokseen, enkä vieläkään oikein ymmärtänyt, miten vauhdikkaasti Lassin on laukattava. Se kieltämättä tuntui ensin aivan siltä, kuin saattaisi pudota raviin hetkellä millä hyvänsä, ja edestä ohjat löivät välillä ihan tyhjää. Maijun patistaessa sain Lassia vähän enemmän kuulolle ja kohti ohjaa, jolloin asetuskin alkoi tulla läpi. Oma istunta olisi kyllä varmasti ollut karmeaa katseltavaa, ja tässä vaiheessa paukuttaessani pohkeilla jalustimen heiluessa miten sattuu,  tuli vähän ikävä niitä kannuksia.

Takaosakäännöksiä tehtiin ensin vain 90 asteen verran eli kulmissa. Saimme omaan tahtiin koota käyntiä, asettaa ja kääntää, kun olimme valmiita. Minulle tuotti edelleen vaikeuksia kääntää rohkeasti sisäohjalla, ja sen sijaan jarrutin ulkoa hieman liikaa. Pikku hiljaa Maiju alkoi katsoa jokaiselta erikseen 180 asteen käännökset, ja sitten sama toiseen suuntaan.

Kun kaikki olivat saaneet onnistuneita käännöksiä, saimme jatkaa toisessa päässä uraa laukannostojen parissa vasemmalle itsenäisesti. Maiju katsoi samanaikaisesti yksitellen vielä kerran käännökset niin, että ne tehtiin aina lyhyen sivun lopussa. Lassi kääntyi hyvin oikealle, mutta vasen oli selvästi hankalampi. Sain kuitenkin parannettua, mutta itse jäin vielä liikaa jarruttamaan ulko-ohjalla, jolloin painokin valahti väärälle puolelle.

Ehdin tehdä Lassin kanssa aika monta laukannostoa käynnistä ja laukatakin pitkään. Se tuntui välillä suurella ympyrällä ihan kivalta, mutta tunne katosi liian nopeasti. Vasta koko uralla Maijun valvovien silmien alla sain ehkä viimeinkin oikean tunteen siitä, miltä Lassin kunnollinen laukka tuntuu. Kun moottori takaa toimii, alkaa ohjillekin tulla tuntumaa. Maiju sanoikin lopuksi, että Lassia pitää ratsastaa ikään kuin vauhdin kautta: kun sen saa kerran liikkeelle ja vasten ohjaa, voi askelpituutta alkaa säädellä ihan eri tavalla. Yllätyin siitä, miten vahva saa itse olla tuossa eteenratsastusvaiheessa, mutta Maiju sanoi ettei vaan pidä välittää hetkellisestä vastustelusta. Lassi on kyllä oppinut nopeasti säästämään itseään!

Tämän viikkoinen Lassi oli siis jo parempi kuin se edellinen, mutta vieläkään emme kyllä aivan samalla aaltopituudella ole.