Maiju - r. Ligero
Otsikko on suora lainaus Maijun loppupalautteesta minulle ja Ligerolle. Olin juuri selittänyt, miten koitin koko tunnin keskittyä vain siihen, että olen itse rento takapuolesta ja reisistä enkä purista lainkaan, ja miten päätin olla välittämättä Ligeron pään asennosta vaan pyrkiä vain rentoon eteenpäinpyrkimykseen jännittyneiden töpöaskelien sijaan. Tällä tunnilla se toimi, ja Maiju osuvasti tiivisti, että Ligero kyllä opettaa miten vähemmän on enemmän.
Kankijakso oli maanantaitunnilla vain Maijun loman mittainen, ja minun visiittini Hartsan selkään jäi tällä erää yhteen kertaan. Nyt tunnilla teemana oli pysähdys ja peruutus, ja aloitimme pysähdyksillä heti alkukäynnissä. Pysähdyksiä sai tehdä sekä uralla että pitkältä sivulta kentän keskelle kääntäen. Hevosten piti pysähtyä suoraan, seistä rauhallisesti ja lähteä sitten tarmokkaasti liikkeelle. Ligero pysähtyi ensin hieman jalat haralleen, mutta sai juonen päästä kiinni nopeasti. Se ei tarvinnut pysähtyäkseen käytännössä lainkaan pidätteitä ohjasta, vaan pelkkä reisien puristaminen riitti. Liikkeelle lähdettäessä annoin napakat pohjeavut ja koitin sitten parhaani mukaan olla rentona satulassa jalat lähellä kylkiä hieromatta.
Ravissa rentona ja hiljaa istuminen oli hankalampaa. Piti ihan keskittyä siihen, että jalat putoavat rentoina alas, mutta eivät toisaalta heilu holtittomasti Ligeron kyljillä. Laukassa Maiju koitti saada minut ratsastamaan Ligeroa vähän ryhdikkäämmäksi mielikuvalla, jossa nostan alapohkeella Ligeroa ylöspäin.
Peruutuksia teimme ensin uralla, jolloin saimme tukea hevosen suorana pitämiseen maneesin seinästä. Käynnistä ensin rauhallinen pysähdys, sitten kuuden askeleen peruutus ja siitä samantien ilman pysähdystä tahdikkaaseen käyntiin. Jostain lihasmuistin syövereistä löysin vuonna 1999 Nokian Ratsastuskoulun leirillä opitun tavan käyttää istuntaa myös peruutuksissa - muistan silloin peruuttaneeni suomenhevostammalla kymmeniä metrejä pitkin ohjin. Ja voi että miten mainiosti se toimi Ligeron kanssa! Ruuna peruutti käytännössä pitkin ohjin aivan suoraan niin kauan, kunnes käskin istunnalla taas eteenpäin.
Välillä ravasimme ja teimme päätyihin voltit, jotta hevoset eivät kokisi peruutksia rangaistukseksi vaan tekisivät niitä iloisin mielin. Ligerosta peruutukset olivat ilmeisen huippuja, sillä se tarjosi peruuttamista helposti heti pysähdyksen jälkeen. Niinpä seuraavassa tehtävässä, jossa käänsimme pitkältä sivulta keskelle kenttää pysähdykseen ja neljän askeleen peruutukseen, sain kahdella kertaa kolmesta joko vain pysähtyä tai useimmiten vielä ravata läpi. Ligero pysähtyi aina kuin seinään, ja alkoi ennakoida pysähdyksiä heti uralta käännettäessä.
Kerran satuimme olemaan juuri Maijun edessä, kun Ligero meinasi tarjota pysähdystä itse. Komensin sitten jaloilla ja kevyellä raipan kosketuksella ruunaa eteenpäin, jolloin Ligero esitti kerrassaan upeita raviaskelia. Nauroinkin Maijulle hänen kehuessa tuntimme kohokohtaa ja Ligeron kuulollaoloa, että vielä kun tietäisi miten sellaisia askeleita saisi koko tunnin!
Itsellä oli vähän sellainen olo, että tulikohan ratsastettua liian pitkillä ohjilla koko tunti. Ligero kuitenkin oli nyt varsin miellyttävä ratsastaa, eteenpäinpyrkivä ja herkkä, joten tämä oli selvästi paras näistä kolmesta sillä menemästäni tunnista - ehkä se loogisin andaluusi on sittenkin Ligero... Sen liikkeet ovat niin mahtavan tasaiset, että omaan istuntaan ja rentouteen pystyi ihan todenteolla keskittymään, mikä sitten kantoi hedelmää. Loppulaukassa Ligero esitti vielä ihan omat kuvionsa, kun se hieman innostui koko rata leikkaa -tiestä ja veti pienen pukkilaukkashown. Selkään pukit eivät juurikaan edes tunnu, joten tästä se sai lähinnä vaan sopivasti lisää virtaa liikkeeseen. Katsotaan sitten seuraavalla kerralla, josko saisin Ligeroa vielä vähän ryhdikkäämmäksikin, ja vaikka muutamia upeita raviaskeleita lisää...
Välillä ravasimme ja teimme päätyihin voltit, jotta hevoset eivät kokisi peruutksia rangaistukseksi vaan tekisivät niitä iloisin mielin. Ligerosta peruutukset olivat ilmeisen huippuja, sillä se tarjosi peruuttamista helposti heti pysähdyksen jälkeen. Niinpä seuraavassa tehtävässä, jossa käänsimme pitkältä sivulta keskelle kenttää pysähdykseen ja neljän askeleen peruutukseen, sain kahdella kertaa kolmesta joko vain pysähtyä tai useimmiten vielä ravata läpi. Ligero pysähtyi aina kuin seinään, ja alkoi ennakoida pysähdyksiä heti uralta käännettäessä.
Kerran satuimme olemaan juuri Maijun edessä, kun Ligero meinasi tarjota pysähdystä itse. Komensin sitten jaloilla ja kevyellä raipan kosketuksella ruunaa eteenpäin, jolloin Ligero esitti kerrassaan upeita raviaskelia. Nauroinkin Maijulle hänen kehuessa tuntimme kohokohtaa ja Ligeron kuulollaoloa, että vielä kun tietäisi miten sellaisia askeleita saisi koko tunnin!
Itsellä oli vähän sellainen olo, että tulikohan ratsastettua liian pitkillä ohjilla koko tunti. Ligero kuitenkin oli nyt varsin miellyttävä ratsastaa, eteenpäinpyrkivä ja herkkä, joten tämä oli selvästi paras näistä kolmesta sillä menemästäni tunnista - ehkä se loogisin andaluusi on sittenkin Ligero... Sen liikkeet ovat niin mahtavan tasaiset, että omaan istuntaan ja rentouteen pystyi ihan todenteolla keskittymään, mikä sitten kantoi hedelmää. Loppulaukassa Ligero esitti vielä ihan omat kuvionsa, kun se hieman innostui koko rata leikkaa -tiestä ja veti pienen pukkilaukkashown. Selkään pukit eivät juurikaan edes tunnu, joten tästä se sai lähinnä vaan sopivasti lisää virtaa liikkeeseen. Katsotaan sitten seuraavalla kerralla, josko saisin Ligeroa vielä vähän ryhdikkäämmäksikin, ja vaikka muutamia upeita raviaskeleita lisää...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti