Kenraaliharjoitus

25.5.2012 Primus Talli
Pirita - t. Lulu

Onnistuin Lulun kanssa huomattavasti paremmin tällä toisella yhteisellä ulkotunnillamme. Aina, kun meinasi tulla ongelmia, hoin itselleni: "Istu satulaan, jalat kiinni, ratsasta, hengitä!". Se auttoi, eikä Lulu varsinaisesti juossut kuin aivan loppuravissa. Pienempiä ongelmia oli kyllä koko rata leikkaa  laukassa -tehtävän jälkeen, mikä ei lupaa hyvää ensi viikon radan ratsastusta ajatellen...

Aloitimme veryttelyn koko puolikkaan kentän alueella tekemällä voltit jokaiseen kulmaan ensin käynnissä ja sitten kevyessä ravissa. Aistin kyllä heti, että Lulu oli hieman samanlaisella tahmatuulella kuin edellisellä viikolla. Nyt se kuitenkin malttoi keskittyä selvästi paremmin, mutta sain silti huomauttaa sitä säännöllisesti tahdin säilyttämiseksi kaarevalla uralla. Keskiympyrällä työskentelimme molemmat keskittyneesti ja se sujui hyvin. Laukkakin rullasi helpommin ja paremmin. Uskallan ihme kyllä ratsastaa ainakin alkutunnista laukkaa reippaasti, mutta lopputunnista tuntuu kierroksia laukan jälkeisiin tehtäviin tulevan paljon helpommin.

Uralla harjoittelimme jälleen pysähdyksiä ja peruutuksia. Sitten käänsimme harjoitusravissa keskihalkaisijalle ja ensin vaan ravasimme läpi suoraan. Pirita oli hyvin tarkka siitä, että todella olimme keskihalkaisijalla. Ei saanut olla yhtään sivussa tai vinossa. Oikealle linjalle pääseminen vaati riittävän aikaisen katseen ja ratsun, joka oli ohjan ja pohkeen välissä.

Kun suoraan ratsastaminen onnistui, tulimme saman reitin pysähdyksellä - ikään kuin siis radan alkutervehdyksen. Pirita seisoi edelleen keskihalkaisijan päässä ja katsoi jokaiselta usean linjan ja pysähdyksen. Lulu tuli mielestäni hyvin suoraa linjaa, kunhan vaan ratsastaja sai sen suoran linjan olemaan oikealla kohdalla... Pysähdykset olivat pääsääntöisesti ok, raviin siirtyminen olisi mielestäni saanut olla aavistuksen napakampi.

Lopputunnista harjoiteltiin sitä koko rata leikkaa -tietä, ensin ravia lisäten ja sitten laukassa. Ravilisäystä olisi saanut tulla enemmän, mutta aloin selväsi arkailemaan sitä, saanko Lulua enää hanskaan kunnon lisäyksen jälkeen. Laukassakaan ei tehty nyt voltteja, vaan harjoittelimme nostoja ravista tietyssä ennalta määrätyssä pisteessä. Ensimmäinen nosto oikealle meni plörinäksi, kun en ollut valmistellut riittävän tarkasti. Tunnin suurimmat haasteet meillä Lulun kanssa olivat kuitenkin laukassa suuntaa vaihdettaessa, sillä tamma tuntui painavan aika voimakkaasti vasten uutta sisäpohjetta ja liike meinasi vaihtua rauhallisesta laukasta kipitysraviin jo ennen uralle pääsyä. Näitä ei varsinaisesti sen enempää hinkattu, joten saapa nähdä miten radalla käy.

Loppuravissa taas suurella ympyrällä Lulu sitten alkoi juosta. Pirita käski minua ihan selvästi pidättämään niin kauan, että tamma kuuntelisi selvästi. Lulu kyllä sitten aina lopulta kuunteleekin, mutta välillä saa olla aika sitkeä.  Viimeisestä linjasta kohti lopputervehdystä tulee siis varmasti aika mielenkiintoinen...