Pirita - t. Lulu
...paitsi ei nyt! Jee! Sain kuin sainkin jatkaa Lululla, ja tunnin ainoa todellinen katastrofi johtui täysin väärästä vaatevalinnasta. Olin varustautunut kenttätuntiin, mutta Piritalta loppui kovan tuulen vuoksi ääni, ja kurvasimmekin viime hetkellä maneesiin. Hiki siis virtasi, mutta kivaa oli!
Lähdin alkuveryttelyssä liikkeelle samoin kuin edelliselläkin kerralla, riittävän pitkällä ohjalla. Koitin muistaa huolehtia siitä, että tamma kääntyy ulkopohkeesta. Saimme tehdä heti alkuun paitsi ympyröitä myös aika pieniä voltteja, ja niillähän tuota kääntymistä pystyi hyvin testaamaan. Lulu oli valtamerilaivan tuntuinen vasempaan, oikeaan taas sai olla tarkkana, ettei se kaatunut sisään.
Meillä oli käytössä koko maneesi, jota myös hyödynsimme etenkin alkuveryttelyssä. Vaikka teimme osan ravista ja laukasta ympyröillä, testasimme aina välillä, onko hevonen todella avuilla jatkamalla ympyrältä suoraan. Tahti ei saanut suoralla muuttua, eikä ympyrällä saavutettu kokoamisaste valahtaa pitkäksi.
Ravissa pitkälle sivulle piti mahduttaa viisikin volttia, ja niiden paikat oli suunniteltava huolellisesti etukäteen. Lulu ravasi kivasti.
Laukassa Pirita huomautti, että Lululla on aika iso askel, ja että liike vielä alussa oli hieman kulmikasta. Kun lopulta uskalsin pyytää tammaa eteen, se rullasi laukassakin kivasti. Itselleni juuri laukkatyöskentely Lulun kanssa on ollut näillä kahdella tunnilla kaikein nautittavinta, koska ei tarvitse keskittyä pelkästään siihen, että laukkaako se yleensä.
Laukka ei kuitenkaan ollut tunnin pääteema, vaan avotaivutus keskihalkaisijalla. Käänsimme ensin keskihalkaisijalle käynnissä, ja Pirita katsoi, että jokainen tuli täsmälleen keskellä ja aivan suoralla hevosella. Lyhyellä sivulla piti kääntää vuorotellen kumpaankin suuntaan. Siinä huomasin erittäin selvästi, etten ollut alkuveryttelyssä saanut oikeaa pohjetta vielä kunnolla läpi, koska suunnanmuutos vaati ensin hieman keskustelua.
Kun pääsimme suoraan, oli tarkoitus jättää takaosa edelleen keskilinjalle ja taivuttaa etuosa siitä hieman sivuun. Suoristus tehtiin hyvissä ajoin ennen lyhyttä sivua, josta taas käännettiin vuoron perään eri suuntiin. Lyhensimme uraa vähän, jotta taivutusta ei tullut kohtuuttoman pitkää matkaa. Pitkillä sivulla sai ravata ja tehdä voltteja, joiden piti olla todellakin voltteja, ettei taivutusta tekevä häiriintynyt.
Aloitimme taivuttamalla vasemmalle. Lulu meinasi ensin vain taivuttaa kaulaansa, mutta maagisella ulko-ohjalla alkoi runkokin taipua. Ravivoltit tukivat hyvin harjoitusta, koska niillä sai helposti taivutettua ratsua kunnolla ja tarkistettuja apuja, koska jos apuja ei ollut, voltti levähti auttamatta käsiin - ja sinne keskihalkaisijalle asti. Oikealle jouduin käyttämään sisäpohjetta aika voimakkaasti muutaman kerran, että sain Lulun tajuamaan, että sitä on ihan oikeasti nyt kuunneltava. Sen jälkeen taivutukset menivät siihenkin suuntaan oikein hyvin - jopa niin hyvin, etten meinannut malttaa suoristaa ajoissa...
Lopuksi laukkasimme samoin kuin alussa, koko maneesissa, hevosia yhä työstäen selvässä harjoituslaukassa. Laukan jälkeen Lulu oli taas hieman innostunut, ja piti ihan tosissaan työskennellä sen hidastamiseksi. Reilulla pidätteellä, kevennyksen selvällä hidastamisella ja kiemuraurilla tamma alkoi kuunnella istuntaa ja jopa siirtyi käyntiin. Eteen ja alas onnistui tämän jälkeen kohtuullisesti, mutta loppuraviin rauhoittumisessa meillä on vielä selvästi töitä.
Meidän tuntimme jälkeen on rästitunti, ja Petra jatkoi sille Foxylla. Ruunan edellisen tunnin ratsastaja kertoi, että se oli ollut hurjan hankala vasempaan kierrokseen, ja valitettavasti Petra joutui lopettamaan tunnin kesken. Foxy oli niin epäpuhdas, ettei sillä voinut enää ratsastaa. En siis ollut pari viikkoa sitten väärässä arvioidessani, että Foxy oli jotenkin poikkeuksellisen kankea. Toivottavasti tämän superihanan ruuna lepo auttaa, ja takapolvi saadaan kuntoon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti