Tie, tahti ja taivutus

11.5.2012 Primus Talli

Pirita - t. Lulu

Perjantaina palasin Lulun selkään, ja se tuntui kyllä heti alusta asti kotoisammalta kuin tiistain pieni ja kapoinen ratsuni. Molemmat ryhmät ahtautuivat sisälle, kun ulkona oli kunnon kevätsade. Harmittelin jo, että Lulun kanssa tulee ahdasta, mutta Piritapa keksi taas oivan harjoituksen. Hän laskeskeli, että meillä on vielä tämän lisäksi kolme tuntia jäljellä, ja päätti laittaa meidät ratsastamaan rataharjoituksen kevätkauden viimeisellä tunnilla. Radaksi valikoitui Helppo B:0. Siinä ei ole mitään kovin kummallisia temppuja, vaan haastavuus tulee lähinnä ratsastusradan teistä ja siirtymisistä. Tunnin teemana oli tällä kerralla voltit.

Alkuveryttely tehtiin tavalliseen tapaan, laukka pääty-ympyrällä. Luluun löysin yhteyden ihan kivasti heti alkutunnista, kunhan vaan muisti ne ulkoavut etenkin vasempaan kierrokseen. Pidän sillä raipankin koko ajan oikeassa kädessä tukemassa oikeaa pohjetta. Nyt uskalsin laukatakin ympyrällä heti alkuun ihan reilusti, jotta laukka ei jäänyt kulmikkaaksi. Tiesin myös, että volteilla tulee Lulun kokoisen hevosen kanssa ongelmia, jos eteenpäinpyrkimystä ei ole riittävästi. Sitä saatiin testata myös koko rata leikkaa keskiravissa -tiellä, joka on  ohjelmassakin.

Voltteja teimme sekä lyhyen että pitkän sivun keskelle. Yhden kierroksen aikana väännettiin siis neljä volttia, joten ihan vähän vaan meinasi ratsastajallekin tulla hiki... Saimme kuitenkin aloittaa ensin käynnissä ja sitten keventäen, jotta pystyisimme heti alusta asti paremmin huolehtimaan niistä voltilla tärkeistä asioista: tie, tahti ja taivutus. Voltin piti olla symmetrisen pyöreä ja oikealla kohdalla. Tahdin piti säilyä muuttumattomana siitä riippumatta, oltiinko voltilla vai suoralla uralla. Voltilla hevosen piti luonnollisesti asettua ja taipua. Varsin yksinkertainen ratsastusradan tie, mutta huolellinen toteutus vaatiikin sitten jo yllättävän paljon keskittymistä.

Aluksi tuskailin hieman jalustinten kanssa. Kysyin lopulta Piritaltakin, että näyttävätkö jalustimeni lyhyiltä, kun polvi tuppasi osumaan hassusti Lulun koulusatulan pehmusteeseen. Eivät ne kuitenkaan lyhyet olleet, ja pidentäminen oli makuasia. Koitin yhtä reikää pidempää hihnaa, mutta sitten taas tuntui  ravissa pohje irtoavan kyljestä, mikä Lululla tarkoittaa helposti liikaa kiihdyttelyä. Palasin lyhyempään malliin, mikä osoittautuikin lopulta ihan toimivaksi, kun jatkoimme tehtävää harjoitusravissa.

Riemukseni Pirita löysi minut istumassa vanhassa tutussa takakenossa (en vieläkään ymmärrä, miksi Seppo veti minut etukenoon!), minkä seurauksena käsi jäi hieman liian taakse. Pirita korjasi minut aavistuksen pystympään, jolloin käsi liikkui automaattisesti sen ratkaisevan millin eteenpäin. Tunnin jälkeen Pirita taas sanoi, että käteni ei missään nimessä ole kova, mutta tuo pieni korjaus asentoon pitää kyllä muistaa jatkossakin. Ja kas kummaa, kun siten oli helpompi istuakin ja joustaa ravissa oikein kunnolla lantiosta. Lulukin taisi huokaista helpotuksesta, kun aloin myödätä ravia paremmin.

Istunnasta huolimatta tai lopulta siitä johtuen, ravivoltit onnistuivat meiltä Piritankin mukaan hyvin. Etenkin vasempaan piti vaan muistaa huolehtia siitä takapäästäkin, ettei se ala liirata. Lulu on kyllä siitä kiitollinen, että se ei kertakaikkiaan käänny, jos ulkoavut unohtuvat. Palaute siis tulee aika välittömästi!

Laukassa ehdittiin tekemään vain yksi voltti yksitellen: nosto lyhyen sivun keskeltä käynnistä ja laukkavoltti pitkän sivun keskelle. Minun olisi tehnyt kovasti mieli ratsastaa ensin hieman laukkaa, niin pian voltillekääntö tuntui tulevan. Lulu kuitenkin teki sen ihan ok, ja pääsimme hallitussa laukassa lyhyelle sivulle asti, missä siirtyminen ravin kautta käyntiin. Ohjelmassa ensimmäinen laukkavoltti tehdäänkin juuri näin, mutta laukkaa jatketaan aina koko rata leikkaa keskilaukassa -tietä. Ja pahus soikoon, sen jälkeen pitäisi tehdäkin sitten jo pysähdys lyhyen sivun keskelle ja peruuttaa, mikä saattaa vauhdikkaalla Lululla osoittautua näitä voltteja haastavammaksi kohdaksi...

Radan harjoittelu jatkuu siis loppukevään, joten me emme nyt sitten varmaan pääsekään kokeilemaan niitä kankisuitsia. Sekin olisi kyllä ollut ihan mielenkiintoista, edellisestä kerrasta kun on todella kauan aikaa, ja Primuksella en ole vieläkään saanut aikaiseksi varattua sitä kankikurssia...