Pirita - r. Bena
Ostin pörssistä ylimäräisen tunnin helatorstain myöhäisiltaan hetken mielijohteesta, kun hinta oli edullinen, ja pääsin samalla testaamaan, pystynkö ratsastamaan iltayhdeksältä. Jokin pieni etiäinen minulla koko päivän oli, ja toden totta: ratsukseni oli merkitty Bena, juuri se ainoa tallin hevosista, jolla en mielelläni olisi mennyt. Olen toki ratsastanut ruunalla aiemminkin, mutta sillä on paha tapa tehdä valtava pukki ihan yhtäkkiä ilman mitään näkyvää syytä. Ajattelin, että olisin sittenkin selvinnyt vähemmällä jännityksellä jäädessäni kotiin seuraamaan Suomen puolivälieräkamppailua jääkiekossa, mutta ryhdistäydyin sitten. Jos Pirita on katsonut, että pärjään hevosen kanssa, niin sittenhän minä pärjään.
Mainitsin kyllä Piritalle heti tunnin alussa, että vähän hirvittää. Ohjeeksi sain määritellä Benalle selvän raamin ja ratsastaa normaalisti. Silloin tuli itsellenikin vähän sellainen olo, että mitä kummaa minä tässä höpsöilen. Ei koko tuntia voi vaan jännittää ja odottaa, että jos vaikka jotain sattuukin. Niinpä vaan ohjat reippasti käteen, riittävän lyhyeksi, ja pohkeet kiinni kylkiin.
En oikein muistanut millainen Bena on ratsastaa, mutta se osoittautui oikein miellyttäväksi. Se on aika herkkä ja liikkuu kohtuullisen vaivattomasti eteenpäin. Askellajitkin ovat kovin pehmeitä istua.
Aloitimme veryttelyn käynnissä väistämällä uralta keskihalkaisijalle ja taas takaisin uralle, kun käytössä oli koko maneesi. Bena väisti hyvin vasemalle, mutta uralle paluussa se hieman jännityi ja nousi pois muodosta. Kevyessä ravissa taas väistö sisään vasemmalle meinasi olla hankalampaa, mutta raipalla muistuttaminen auttoi heti. Pohkeenväistön tarkoituksena oli saada avut läpi molempiin suuntiin, sillä tunnin teemana oli vastalaukka, jota ryhmä oli tehnyt jo edelliselläkin viikolla.
Ravi- ja laukkaympyrällä sain ruunan kivan tuntuiseksi, joten siitä oli hyvä lähteä itse tehtävään.Tarkoituksena oli tulla pitkää sivua käynnissä noin puoleenväliin, nostaa vastalaukka, siis oikea laukka, ja jatkaa sitä päätyyn ympyrän kaarta mukaillen vähintään puoleenväliin, kenties puoli ympyrää. Bena nosti laukan ensimmäisellä kerralla hyvin, ja pääsimme heti koko kaaren.
Sitten tapahtui ratsastajan korvien välissä jotain. Piritan mukaan oli liian löperö ja arkailin, että Bena tekee jotain. Ruuna kyllä pääsääntöisesti nosti oikean laukan, mutta vaihtoi aina maneesin oven kohdalla eli keskellä ympyrän kaarta. Koitin saada vasemman pohkeen taakse, asettaa ja olla vetämättä liikaa, mutta tuloksena oli vaan mutkalla oleva hevonen, jota jarrutin. Hetken hengenvedon jälkeen saimme loppuun kuitenkin onnistuneen suorituksen. Piritalta tuli tähänkin hyvä neuvo: jos jokin menee liian monta kertaa pieleen eikä ratkaisua tunnu löytyvän, kannattaa otta aikalisä. Hetken kun puhaltaa ja miettii, että mitä oikein on tekemässä ja miten, asiat yleensä jäsentyvät ja homma alkaa toimia.
Lopun kevyt ravi oli varsin miellyttävän tuntuista, eikä tämän tunnin perusteella haittaisi, vaikka joutuisin Benan selkään toistamiseen. Ruunalle on vaan koko ajan tarjottava tekemistä ja pidettävä se sopivan tiukassa raamissa, niin se ei ehdi keskittyä mihinkään ulkopuolisiin kenties provosoiviin häiriötekiöihin.
Jännitin siis aivan turhaan - ihme, etten itse omalla jäykistelylläni saanut Benaakin jännittyneeksi. Ystäväni Mervi pohti tätä samaa dilemmaa tässä hetki sitten oman vuokrahevosensa kanssa. Että pelkoa, jonka järjellä tiedostaa, ei voi niin vain selittää tai pakottaa sivuun. Ja miksi se esiintyy sellaisen asian yhteydessä, josta pitää todella paljon?
Pelon ja jännityksen kanssa voi oppia elämään, mutta ei siitä varmasti koskaan pääse eroon. Eikä oikeastaan tarvitsekaan päästä, jonkin verran tervettä itsesuojeluvaistoa on kai hyvä tässäkin harrastuksessa olla olemassa. Pikkutyttönä aloitellessani ratsastusta jännitin todella paljon, nykyään onneksi vain hyvin harvoin. Taitojen karttuessa olen oppinut luottamaan itseeni ja toisaalta välttämään tilanteita, jotka ovat epämukavuusalueellani. Joskus kuitenkin rajojen venyttäminen ja jännityksen voittaminen tuntuu hyvältä, kuten eilen, vaikka tunti muutoin ei kokonaisuudessaan mikään riemuvoitto ollutkaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti