18.5.2012 Primus Talli
Pirita - t. Lulu
Jatkoin Lululla, ja sain kokea nyt vähän erilaista menoa. Ymmärsin, mitä sen eräs ratsastaja tarkoitti kertoessaan, että tamma oli ollut laiskan tuntuinen mutta silti kiihdyttänyt.
Meidän piti mennä sisällä kovan tuulen vuoksi, mutta viime tipassa meidän ryhmämme komennettiinkin ulos ja Annen ryhmä kääntyi maneesiin. Olin tietenkin varustautunut kevyesti, joten turvaliivistä huolimatta meinasi tulla kylmä. Se kertoo jotain tuulen voimakkuudesta! Lulu ei ollut muutoin tuulesta moksiskaan, mutta jostain syystä sillä oli kovasti asiaa kavereille ja se hirnui kuuluvasti aina välillä. Keskittyminen ei tuntunut ulkona olevan parhaimmillaan, ja itsekin taisin olla vielä vähän väsynyt edellisen illan myöhäistunnista.
Alkutunti sujui kuitenkin meiltä ihan hyvin. Kevyessä ravissa teimme kolmikaarista kiemurauraa, joka sopi Lululle mainiosti. Sain asetettua ja taivutettua sitä heti molempiin suuntiin - teimme vielä kaksi kaarrosta siihen hankalampaan vasempaan suuntaan. Jouduin kuitenkin ajoittain komentamaan Lulua liikkumaan rehellisesti eteen, ja tamma tuntui selvästi tahmeammalta kuin aiempina kertoina.
Kun välikäynnin jälkeen otimme ohjat, teimme ensin muutamia pysähdyksiä uralla. Pirita katsoi jokaiselta pysähdyksen ja peruutuksen erikseen, sitten kaikki saivat tulla liikkeen vielä muutaman kerran uralla yhtä aikaa. Lopulta käänsimme harjoitusravissa radan poikki, missä tuli pysähdys keskihalkaisijalla ja siitä neljän askeleen peruutus. Peruutuksesta piti päästä suoraan harjoitusraviin. Tässä vaiheessa Lulu tuntui jo aika reippaalta, ja jouduin ihan tosissani ratsastaman päästäkseni hyvään pysähdykseen. Se kuitenkin onnistuikin aika helposti, samoin peruutus ja liikkeellelähtö. Pieni huolenaihe on tosin se, että ohjelmassa tämä kaikki pitäisi suorittaa yhden vaivaisen kulman jälkeen keskilaukasta...
Lopputunti hajosi ihan käsiin. Viimeisenä tehtävänä oli nimittäin niinkin vaativa kuvio kuin harjoitusravissa keskihalkaisijalle, josta laukannosto. Hetkellisesti Lulu laahusti kuten kaikki muutkin tuntimme ratsut, ja sitten kun Piritan kehotuksesta ratsastin eteen, se alkoi ihan yhtäkkiä kiihdytellä. En saanut itseäni tsempattua ratsastamaan. Olisi pitänyt istua alas ja painaa pohkeet kylkiin, mutta minä ratkaisin asian alkamalla vetää. Hienoa.
Ensimmäinen nosto meni pipariksi. Yksi yritys meni läpiratsastukseksi, kun Lulu liirasi vauhdikkaassa käännöksessä aivan omille teilleen. Kolmas, yksitellen tultu, jo onnistuikin. Loppuravissa sama meininki sitten vaan jatkui: könötin satulassa ihan miten sattuu ja Lulu viipotti pitkin kenttää. Kaikki, mitä olin sen kanssa oppinut parilla edellisellä tunnilla, katosi tuulen mukana kuin pieru Saharaan. Alkutunnin hyvät hetket pyyhkiytyivät pois mielestä, kun tunti päättyi niin synkeissä tunnelmissa. Tarvitsisin selkeästi jonkun napin korvaan, josta ääni rauhoittelisi aina silloin, kun homma alkaa karata hallinnasta, ja käskisi ratsastamaan eikä vaan matkustamaan...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti