Kikan perustyöskentelytunti, 1/3

22.1.2016 - Kikka - r. Aku

Kikka käy Englannista kotitallillaan aina kolmen viikon välein, ja pitää silloin viikonlopun tehotunteja  ja erilaisia kursseja. Minä varasin kolme perustyöskenteytuntia, jotka ovat siis kolmen viikon välein ja joista tämä oli ensimmäinen.

Sain ilokseni ratsastaa Akulla, ja kaikilla muillakin neljällä ratsastajalla oli vakitunneilta tutut ratsut. Kikka sanoi heti alkuun, että hänellä kesti hetken ennen kuin hän keksi, miten Akua kuuluu ratsastaa. Hän sanoi opettaneensa sitä aivan liian kovassa tempossa, mutta silloin ruunasta tulee helposti etupainoinen. Hieman hitaampana se ehtii koota ja ottaa takajalkansakin mukaan. No, Kikan kova tempo on tietenkin aivan jotain muuta kuin se, mihin tällainen tavallinen tuntiratsastaja mukavuusalueellaan hevosen ratsastaa, mutta kyllä tunnilta tosiaan sai taas niitä uusia ajatuksia ja vähän toista näkökulmaa, mitä lähdin hakemaankin. Kerroin, että Akun kanssa puolet tunneista ovat olleet oikein hyviäkin, mutta puolet vähän haastavampia, kuten nyt vaikka viikon ensimmäinen tunti.

Tunnin alussa keskusteltiin hetki siitä, miten Kikka toivoisi tallilla ratsastaville hieman enemmän iloa tekemiseen. Hän näkee nykyään kaksi maailmaa, Englannissa ja kotitallillaan. Meillä täällä on korkealaatuiset hevoset ja taitavia ratsastajia, mutta tekeminen on vähän liian totista ja analysoiti Tirlissä loputonta. Pitäisi uskaltaa tehdä virheitä! Tämä ajattelutapa on samankaltainen kuin omani, vaikka en sen mukaisesti ihan vielä pysty aina toimimaankaan. Mottoni voisi olla "rohkeammin, virheitä tehden".

Sitten itse tuntiin. Oli onneksi hyvä päivä, minulla ja Akulla molemmilla varmaankin. Teimme ensin aika pitkään käyntiä, ja siinä Kikka komensi meidät vähän reippaampaan tempoon kuin mihin olen tottunut. Akun käynnistähän tulee helposti passimaista, joten olen varmaankin mennyt vähän toiseen ääripäähän koittaessani hillitä sitä. Käynnissä tehtiin muutamia lyhyitä pohkeenväistöjä uralta sisään ja takaisin ihan vain varmistaaksemme, että hevoset ovat kuulolla. Väistön ei tarvinnut olla pitkä eikä jyrkkä. Akulle tämä on helppoa.

Ravi lähti myös hyvin liikkeelle. Aku oli kiitos käyntityöskentelyn aika kivassa muodossa, mutta alkoi pian purra kiinni oikealta. Tähän liittyi tunnin suurin anti: myötää! Kikka sanoi, että aina kun tekisi mieli vetää, niin myötää. Sitten vasta voi ottaa, reilustikin, mutta jos ei ole mistä ottaa, ei ottamisesta ole mitään hyötyä. Ratsastimme hetken puolikkaassa maneesissa ja teimme molempiin päätyihin pääty-ympyrät, joita käytin hyväkseni tässä. Pyörin useammankin kierroksen ympyrällä peräkkäin, että sain Akun antamaan periksi oikealta. Ja aina, kun se alkoi käydä kovaksi, myötäsin, ja asetin sitten ihan kunnolla. Näin ruuna pikku hiljaa pehmeni, ja kun siirryimme käyttämään koko maneesia, oli se jo varsin hyvin taas käsissäni.

Pitkät suorat saavat Akun aina vähän innostumaan, joten sain tarvittaessa luvan kääntää myös maneesin poikki. Ratsastimme lyhyeltä sivulta viisi metriä uran sisäpuolelle, josta väistätimme takaisin uralle. Aku teki nämä hienosti etenkin vasemmassa kierroksessa. Ravin tempo oli hieman reippaampaa kuin mihin olen tottunut, mutta Aku pysyi hyvin kuulolla, kun pystyin tarjoamaan sille koko ajan tekemistä.

Sitten jäätiin kahdelle isolle ympyrälle ja laukattiin, laukattiin ja laukattiin. Mentiin Akun vaikeampaan eli oikeaan kierrokseen, ja sainkin ihan rauhassa työstää laukkaa samoin kuin ravia aiemmin.

Lyhyen käyntipätkän jälkeen tehtiin sukutaivutuksia diagonaalilla uralta keskihalkaisijalle. Akun kanssa vasemmalle onnistuimme ihan hyvin siihen nähden, että sen oikea kylki on jäykkä ja venyy heikommin kuin vasen. Käyntikin säilyi muuttumattomana. Oikealle sulkutaivutus oli suorastaan helppoa.

Lopuksi Kikka laittoi meidät vielä istumaan kunnolla alas ja työskentelemään ravissa hetken. Minä jatkoin samoin kuin alkutunnista myödäten ja pidättäen. Sieltähän sitä sitten saatiin taas siitä liihoitteluraviakin, mutta eipä tainnut edelleen puoliflunssainen kunto kestää ravin ylläpitämiseksi kovin kauaa. Siihen oli kuitenkin kiva lopettaa. Kikkakin sanoi, että kivasti meni. Maijukin kyseli tallissa miten oli mennyt, ja kehuin sitten tietenkin miten kovasi Akusta pidän. Meillä on kuulemma ollut hyviä treenejä maanantaisin, joita toivon tietenkin vielä monta lisää! Kikan ja toivottavasti myös Akun kanssa treenit jatkuvat taas kolmen viikon päästä.