Humputtelutunti

28.12.2015 Primus Talli
Maiju - r. Aku

Kinkunsulattelutunnin pääasiallinen tavoite oli pysyä Akun selässä. Pakkaset olivat vihdoin saapuneet, joten tämä tuotti pientä tuskaa jo alkukäynnissä: Akulla oli kovasti virtaa ja mm. kellon päädyn toisessa kulmassa ollut lantasaavi aiheutti pörhistelyä. Lisäksi flunssani ei vaan meinannut helpottaa, joten nenäliinan kaivaminen hihasta oli myös olevinaan kovin pelottavaa. Hauska ruuna!

Koska tunti oli ryhmämme viimeinen sillä kokoonpanolla, saimme toivoa aihetta. Viimekertaisten väistöjen sijasta tehtiinkin nyt avotaivutuksia uralla sekä käynnissä että ravissa.

Akullehan käynti on vähän haasteellista, kun siitä tulee niin helposti passimaista. Käyntiin pitäisi saada terävyyttä, etenkin takajalkoihin. Askelpituus ei Akulla ole tällöin kovin kummoinen, vaan pikemminkin käyntiä pitää koota.
Akulla on myös aika suuri puoliero. Se on oikeassa ohjassa helposti vähän kiinni, kun taas vasen löpsähtää helposti täysin tyhjäksi.

Näistä lähtökohdista saimme avotaivutuksista kuitenkin ihan kelvollisia - käynnissä. Hieman piti varoa, että kaula ei taivu liikaa, etenkin vasemmassa kierroksessa, mutta aika hyvin sain peilistä näkymään kolme jalkaa ja vieläpä niin, että takajalat eivät väistäneet ulos uralta.
Ravissa tahti olikin sitten ihan toinen. Avotaivutukset olivat todella haastavia ja menivät melkoiseksi räpellykseksi. Eräs Akulla myös paljon mennyt kanssaratsastaja jakoi tuskani ja kertoi itsenäisellä tunnilla saaneensa onnistumisia siten, että siirtyy taivutuksessa käynnistä raviin. Pitää laittaa korvan taakse tämä vinkki, josko vaikka olisi toteutettavissa ihan tunnillakin, kun seuraavan kerran mennää avotaivutuksia.

Kaiken kaikkiaan tämä tunti oli minulla ja Akulla vähän sellainen humputtelutunti, että mitään suuria elämyksiä ei tullut eikä muistoja jäänyt. Mutta hei, tavoitehan täyttyi, kun pysyin selässä!