18.1.2016 - Maiju - r. Aku
Onnistuneen edellistunnin vuoksi odotukset olivat tietenkin kovat, mutta eihän hevosten kanssa pysty ikinä aloittamaan siitä mihin viikko sitten jäi. Lisäksi tuntuu, että jos on ratsastajalla päiviä niin on hevosillakin, ainakin Akulla!
Aloitimme tällä kerralla käynnissä volttityöskentelyllä. Teimme itsenäisesti voltteja oikeassa kierroksessa jokaiseen kirjaimeen, näissä Aku tuntui tosi hyvältä. Kuvittelin saaneeni sen irtonaiseksi oikealta ja tukeutumaan jo vähän vasempaankin, mutta tunne katosi täysin ravissa. Siinä piti tehdä voltit lyhyiden sivujen keskelle, ja niillä sainkin aina hetkittäin Akun hyväksi, etenkin jos otin muutaman ylimääräisen kierroksen. Oli kuitenkin tosi vaikean tuntuista, ei oikein tullut sellaista rentoa hyvää pätkää lainkaan.
Avotaivutuksiin valmisteltiin myös volteilla. Pitkän sivun alkuun siis tehtiin voltti, josta jatkettiin avotaivutuksessa uralla. Oikeaan kierrokseen sujui hyvin, mutta vasen oli taas vaikeampi. Avotaivutuksessa vasemmalle Akun jäykempi oikea kylki joutuisi venymään, joten eihän tätä tietenkään voi ihan kerrasta hevoselta vaatiakaan. Tulee helposti vaan liikaa kaulan taivutusta, jolloin oikea lapa puskee ulos, jolloin ei enää mennäkään mitään avoa muistuttavaakaan...
Laukka on kuitenkin tällä hetkellä meille vaikein askellaji. Akulla on hieno iso laukka, mutta minä en rohkene ratsastaa sitä kaikkea ulos. Etenkin, jos mennään koko uraa, alkaa Aku niin kovin helposti kiihdyttää ja tulla vahvaksi suoran auetessa. Otan sitten varman päälle ja kokoan vähän tarpeettomasti, jolloin laukasta tulee sellaista keinuhevoslaukkaa. Maiju sanoikin, että ei se mitään jos tulee virhe, mutta että pitäisi aina kokeilla. Paranihan se siitä toki, mutta on sitä parempaakin esitetty.
Tunnista ei jäänyt oikein minkäänlaista fiilistä. Aku ei missään nimessä ollut huono, ja etenkin voltteihin ja avotaivutuksiin oikealle olin todella tyytyväinen. Mutta kun on mennyt paremminkin, niin eihän sitä ihan tyytyväinen voi kokonaisuuteen olla. Loppua kohti kuitenkin parani, joten iloitaan siitä, että alku- ja lopputunnin välillä oli sentään jotain eroa tasaisuudessa. Ei siis niin hyvä kuin viimeksi, mutta ei huonokaan. Alkaa ruokahalu jo nousta tämän hevosen kanssa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti