Kaikenlaista voi näköjään koulutunnillakin sattua!

21.12.2015 Primus Talli
Maiju - r. Aku

Laukanvaihtoharjoitukset jäivätkin osaltani kertaan, sillä onnistuin sairastumaan flunssaan työmatkalla. Jouluviikolla harjoiteltiinkin jo väistöjä sekä käynnissä että ravissa. Meillä Akun kanssa tunti sujui tosi kaksijakoisesti, kuten Maijukin loppupalautteessaan totesi.

Alkuveryttelyssä mentiin aika paljon ympyrällä, ja siinä sain kaivettua Akusta esiin sitä makeaa ravia. Pitää vaan rohkeasti uskaltaa kutitella raipalla ja samanaikaisesti olla hereillä oman istunnan kanssa, jotta kutittelusta ei seuraa vain eteenpäinpyrkimystä. Tavoitteena tällä on siis saada Aku ottamaan takajalkoja mukaan ja nousemaan edestä vähän ylös. Kun Aku oikeasti ravaa, se vaatii istunnalta ihan tosi paljon, toisaalta mukautumista liikkeeseen ja toisaalta jäntevyyttä etenkin sieltä vatsalihaksista. Ajoittain ravi oli jo vähän liikankin koottua, passagemaista, jolloin Aku vaan jää liihottelemaan melkein paikalleen. Isoimmat mehut ratsastajasta menivät jo ensimmäisen puolen tunnin aikana, mikä sitten lopputunnista kostautui.

Väistöjä tehtiin käynnissä uralta keskihalkaisijalle. Nämä ovat Akulle aika helppoja, saan sen ihan kohtuu hyvin ensin asettumaan uralla ja siitä sitten säpäkästi väistämään. Kumma kyllä väistöissä en huomaa suurta puolieroa, vaan molemmat suunnat ovat yhtä helppoja.

Raviväistöt olivat sitten jo huomattavasti haastavampia. En jaksanut enää pusertaa Akusta laadukasta ravia, minkä seurauksena se väistöissä jännittyi ja lähti helposti vaan juoksemaan. Pitää selvästi aloittaa kuntokuuri, että saa tästä hienosta hevosesta enemmän irti!

Muut olivat saaneet jo oman osuutensa valmiiksi, kun meidän piti tulla vielä kerran. Vasemmassa kierroksessa väistimme kohti keskihalkaisijaa, kun Aku kompastui ja lensi kirjaimellisesti turvalleen. Luulin, että se johtui pissaläikän pehmittämästä pohjasta, mutta Maiju kävi vielä erikseen katsomassa, eikä tämä ollut syynä. Osan otan ilman muuta omaan piikkiini, koska ravi oli luokatonta. Joka tapauksessa Akun koivet menivät sen verran solmuun, että minä katselin maneesin maata muutaman kymmenen sentin päästä Akun selästä. Pysyin vielä kyydissä, kun se ponnisteli pystyyn. Vauhtia oli kuitenkin sen verran, että epätasapainossa Aku ei enää mahtunutkaan kääntymään vasemmalle uraa seuraten, vaan ratkaisi ongelman hyppämäällä lantasaavin yli naapuriuran puolelle. Hypyn pysyin kyydissä, mutta sitten muksahdin alas.

Onneksi toisella uralla ei ollut ketään kohdalla, sillä siellä oli laukanvaihtotunti, ja suurin osa hevosista käveli tai oli seisahtuneena. Sain kyllä Akun pysähtymään kutakuinkin samalla kun putosin, eikä se lähtenyt edes humppaamaan minnekään. Polvi ja sääri otti vähän osumaa, mutta muuten ei käynyt kuinkaan. Muut sanoivat, että putosin selälleni, ja että selässä ja niskassa tuntuu varmasti myöhemmin - niin kuin tuntuikin. Mutta Akun kanssa käytän turvaliiviä, ja uskon, että siitä oli nyt oikeasti hyötyä.

Lopulta oikeastaan vain nauratti, kun löysin itseni maasta toiselta uralta. Akukin taisi olla vähän hämmästynyt. Palasimme sitten omalle puolellemme ja jatkoimme vielä vähän laukkatyöskentelyä. Sain jopa ihan kelvollisen terävän laukannoston lopulta aikaiseksi, kun olin hetken koonnut itseäni. Tuntia ei ollut varmaan viittäkään minuuttia jäljellä, mutta olihan se hyvä päästä vielä selkään ja tekemään jotain. Kaikenlaista voi näköjään sattua!