Syrjähyppy

8.1.2013 Peikin ratsastuskoulu
Kirsi - r. Justus

Työkaverini on jo pitkään houkutellut minua käymään Peikin ratsastuskoululla, joka sijaitsee aivan lähellä kotiani. Aikanaan, kun pääkaupunkiseudulle muuttamisen jälkeen etsin itselleni ratsastuskoulua, hylkäsin Peikin estepainotteisena kokeilematta. Ratsastuskoulua on kuitenkin kehuttu, joten nyt kun muutaman tunnin varoitusajalla sieltä vapautui paikka, päätin tehdä syrjähypyn.

Tallilla minua odotteli tumma komearaaminen herrasmies Just Dance eli Justus. Onneksi minulla oli paikallisopas, sillä muutoin en kyllä olisi löytänyt hevosta saati sen varusteita, Peikillä kun hevoset asuvat vanhassa tallissa kolmessa kerroksessa ja lisäksi muutama vielä konttitalleissakin. Ohjeiden mukaan hevoset sidotaan hoidettaessa kiinni, mutta minun tuurillani Justus sai ilmeisesti elämänsä ensimmäisen vetopaniikin juuri silloin, kun olin laittamassa sitä kuntoon... No, siitä selvittiin pienellä säikähdyksellä. Etukäteen arvelutti myös pitkä matka tallilta maneesille, kun ratsastustaipaleen alkuajoilta on tästä aika huonoja kokemuksia, mutta Peikin hevoset ovat selvästi tottuneet pimeässä kävelemiseen, autoihin ja niiden valoihin sekä maneesin edessä odotteluun.

Minulla kävi hyvä tuuri, sillä samaan aikaan alkoi rinnakkaisella uralla alkeiskurssi, eivätkä osallistujat tällä ensimmäisellä kerralla nousseet vielä hevosten selkään lainkaan. Tuntimme kahdeksan ratsukon käytössä oli siis koko valtava (kylmä!) maneesi.

Justuksella on kuulemma ollut vähän selkävaivoja, minkä vuoksi sillä on paitsi panoraja myös kuminauhat. Ne vetivät ruunan pään aikamoiselle mutkalle, mutta kun otti ohjat käteen, koko hevonen ryhdistäytyi ja kumpparit roikkuivat aivan tyhjänä. Justus osoittautui varsin miellyttäväksi tuttavuudeksi. Se oli kokoonsa nähden todella kevyt ja sopivan eteenpäinpyrkivä ratsastaa. Minä tietenkin aina ensimmäisellä kerralla vähän arkailen - saati sitten nyt, kun uuden hevosen lisäksi oli uusi opettajakin. Kirsillä ei ole tapana ohjeistaa alkuveryttelyä mitenkään, mikä on minulle vähintäänkin haastavaa. Olisin ehkä kaivannut opettajalta esittelyä sekä pientä johdantoa alkuveryttelyn tapoihin ja allani olevaan ratsuun.

No, sain kyllä hyvin veryttelyn kulumaan tutustuessani Justukseen käynnissä ja ravissa lähinnä ympyröin, voltein ja suunnanmuutoksin. Kun sai ottaa mukaan laukkaa, tein muutamia laukkaympyröitä ja suoraa uraa. Justus oli aika vahvasti kiinni vasemmassa ohjassa, josta koitin sitä nopein puolipidättein irrotella. Vasen kierros oli huomattavasti haastavampi kuin oikea. Kirsi korjasi istuntaani sen verran, että pyysi keventämään enemmän satulan etupuolelle eikä taakse.

Käveltyämme hetken pitkin ohjin siirryttiin itse tehtävään eli kulmien ratsastukseen. Jokaiseen kulmaan tehtiin käynnistä pysähdys siten, että hevonen seisoi melkein turpa kiinni laidassa. Aika helposti Justuskin alkoi ennakoida kääntymistä, ja tätä korjatessa se helposti valahti etuosallaan ulos uralta. Kulmien lisäksi tehtiin paljon muutakin: voltit lyhyiden sivujen keskelle, toiselle pitkälle sivulle pohkeenväistö sisään ja takaisin uralle sekä toiselle pitkälle sivulle kiemuraura. Ravissa huolelliset kulmat olivat edelleen pääasia, mutta pysähdyksiä ei enää tehty. Sama kuvio tultiin ravissa molempiin suuntiin. Tämä oli myös uutta: tehtiin paljon tehtäviä, eikä jääty niin hiomaan kaikkien osioiden yksityiskohtia. Kirsi ei oikeastaan puuttunut mitenkään muihin tehtäviin kuin siihen päätehtävään eli kulmiin.

Justus jäi ravissa hieman hitaaksi - oli todella outoa ratsastaa estesatulalla koulua, kun jaloilla ei saanut minkäänlaista tukea! Suurimpiin ongelmiin jouduin kuitenkin kulmissa, kun Kirsin mukaan minulla on taipumus jäädä vetämään sisäohjasta. Hän nevoi valmistelemaan kulman asettamalla hyvissä ajoin ja myötäämään ohjasta jo siinä vaiheessa, kun hevonen kääntyy. Tämä helpottaa myös hevosen suoristamista, koska tuki jää kulman jälkeen automaattisesti ulko-ohjalle - hyvä neuvo! Vähän kyllä tuo sisäohjasta kiskominen harmittaa, kun en ole siihen enää aikoihin sortunut...

Laukkaa tehtiin epämääräisellä ympyrän tapaisella uralla keskellä maneesia. Kirsi on kuulemma tarkka etäisyyksistä, ja niistä sain myös heti kommenttia. Oli vaan hieman haastavaa pitää tasainen etäisyys edellä menevään hevoseen, kun se oli juuri palannut lomalta ja näin ollen hieman virkeä: välillä se lähes pysähtyi pukittelemaan ja väistämään uralta, välillä se taas ampaisi tuhatta ja sataa edeltä karkuun. Tämän vuoksi jouduin ottamaan Justuksen aina välllä raviin, välillä taas sain oikaista tai ratsastaa reilusti eteen. Hyödyllistä kyllä tämäkin, kun ei tarvinnut keskittyä muuhun kuin etäisyyksiin!

Vierailu toisella ratsastuskoululla oli kyllä avartavaa. Huomaa, mistä erityisesti pitää omalla tallilla, mitä ainakin osaa ja mitä ei, sillä uudet näkökulmat omaan ratsastukseen piristävät aina. Erityisesti tuo nyt esiin tullut kova käsi sisäohjan kanssa on sellainen, mihin aion jatkossa kiinnittää erityistä huomiota.