Pomppuja, osa 1

30.1.2013 Primus Talli
Maiju - r. Roope

Olin kokonaan unohtanut varata korvaustunnin, kun jouduin jo syksyllä viemään kerran hevosen talliin ennen kuin tunti ehti kunnolla alkaakaan. Parempi kuitenkin myöhään kuin ei ollenkaan, joten ratsastin ennen uutta vuotta kaksi tuntia samana päivänä. Niistä ensimmäinen oli sileä tunti Roopella.

Olin juuri edellisenä lauantaina jutellut Kikan kanssa näistä todella leudoista talvisäistä ja lohkaissut, että eikös me voitaisi edelleen ratsastaa kentällä. Maa on ihan sula ja lämmintä selvästi yli nollan. Kikka sanoi miettineensä, että pitäisikö kenttä tosiaan lanata, ja lanattuhan se sitten olikin: menimme nimittäin puolet tunnista ulkona!

Aloitimme kuitenkin maneesissa, jossa teimme koko tunnin laukat. Hevoset eivät olleet olleet ulkona tunnilla pariin kuukauteen, joten kentällä tehtiin toistaiseksi vain käyntiä ja ravia. Sisällä Roope liikkui mielestäni helpommin eteen kuin koskaan aiemmin, ja se pysyi suhteellisen tasaisella tuntumallakin koko ajan. Sain aika pian keskittyä pääty-ympyrällä reitin lisäksi asettamiseen. Ja niiden kyynärpäiden pitämiseen kyljissä - Maiju huomautti minulle asiasta melkein joka kierroksella, ja silti vaan maisemat vilkkuivat käsien ja kylkien välistä!

Käynti ja ravi ympyrällä sujuivat hyvin, vaivattomasti. Laukka oli edelleen vaikeinta minulle Roopen kanssa, koska en tunnu millään osaavan päättää milloin ruuna liikkuu riittävästi eteen, jotta sitä voisi alkaa seuraavaksi vähän koota. Kun Roopen laukka rullaa ja sitä pääsee kokoamaan, on se todella miellyttävää ratsastaa. Koitin muistaa, miten viimeksi Maiju oli pyytänyt minua lähettämään Roopen nopealla jalalla eteen, ja tehdä samalla temponvaihdoksia. Olisin ehkä kaivannut vielä toisen laukkapätkän tunnin lopussa, jolloin olisimme varmasti molemmat olleet vielä vähän enemmän vertyneitä.

Mutta puolelta ryhmittäydyimme jonoon ja poistuimme maneesista kellopäädyn ovesta. Kiersimme maneesin takaa tallin eteen ja siitä kentälle, josta käytettiin vain puolikasta. Pitkillä sivuilla tehtiin käynnissä nopeat lyhyet pohkeenväistöt ensin uralta sisään ja sitten takaisin uralle, lyhyille sivuille ratsastettiin voltit. Kun Roope huomasi, että ollaan ulkona, se alkoi pomppia. Se lyhyeni ja jännittyi, ja jouduin tekemään lujasti töitä saadakseni sen keskittymään työntekoon. Maiju muistutti taas yleisesti hevosen korvista: jos ne ovat kääntyneenä ratsastajaan päin, ei hevonen ehdi miettiä omiaan.

Ravissa suurella pääty-ympyrällä sitten Roopella keitti, ilmeisesti ulkona oli vaan niin siistiä! Se alkoi pomppia yhä enemmän, ja lopulta tehtiin niin, että muut kävelivät hetken isolla ympyrällä ja minä ravasin yksin pienemmällä. Maijun ohjeen mukaan ratsastin hevosta reilusti eteen, jotta sen energia ei suuntautuisi ylös. Muutaman kierroksen jälkeen tilanne alkoi tasaantua, ja pääsimme jatkamaan työskentelyä siten, että muut vuorostaan ravasivat isolla ympyrällä ja minä kävelin edelleen pienellä. Pikku hiljaa pääsimme ravaamaan mukana pienemmällä ympyrällä ja lopulta liittymään muiden joukkoon isolle.

Lopputunti sujuikin yhtä hyvin kuin alkutunti sisällä, ja pääsimme vielä kunnialla takaisin maneesiinkin. Roope oli tällä tunnilla pomppimista lukuunottamatta kokonaisuudessaan oikein miellyttävä ratsastaa, kevyt ja eteenpäinpyrkivä.